Nuori pariskunta ajaa kaupungin turvallisimmalle seudulle, sillä perheen kaksi kouluikäistä lasta haluaa leikkiä ulkosalla. Pieni puisto on aivan Crown Plaza -hotellin vieressä. Lapset säntäävät autosta puistoa kohti, mutta isä toppuuttelee, nappaa pistoolin autosta ja laittaa sen vyötäisilleen. Nyt perhe on turvassa.
Guatemala Cityssä pelko leijailee ilmassa. Keskustelut paikallisten kanssa liukuvat lähes poikkeuksetta väkivaltaan. Vielä muutama vuosi sitten turvallisena pidetty ravintola-aluekin on nyt tyhjillään ammuskelujen takia.
Guatemala on Hondurasin ja El Salvadorin ohella maailman väkivaltaisin kolkka. Guatemalassa joka viideskymmenes 20-vuotias tapetaan ennen kuin hän ehtii täyttää 30 vuotta.
Rikollisjengit, lähiöiden köyhyys, huumekaupassa liikkuvat valtavat rahasummat ja siihen kytkeytyvä korruptio rakentavat epäluulon ilmapiiriä. Kukaan ei tiedä, kuka täsmälleen on rikosten taustalla.
Rikollisuuden lonkerot ovat moninaiset. Nicaraguan Karibian rannikon garifuna-intiaani käy pari kertaa viikossa yöllä merellä toimittamassa bensaa huumekuriireille, jotka matkaavat pikaveneillä Guatemalaan. Salvadorilainen Yhdysvalloista kotimaahansa palautettu nuorukainen liittyy mara-rikollisjengiin, koska muualtakaan ei tulevaisuuden turvaa löydy.
Tuomari puolestaan ottaa mielellään pikku taskurahan vapauttavaa päätöstä vastaan. Näin hän pysyy paremmissa väleissä valtaa pitävien kanssa. Lähiössä asuva nuori nainen elää pelon vallassa, vaikkei tietäisikään, että hänen kotimaassaan naisiin kohdistuvat tapot ovat maailman yleisimpiä ja keino kivuta jengeissä ylöspäin.
Monen poliitikon vaalivaltti kaikkeen tähän on mano dura, ”kova käsi”, jota Meksiko yrittää toteuttaa surullisin tuloksin. Turvallisuussektorin uudistukset ovat Väli-Amerikassa päivän sana. Esimerkiksi Honduras tuo avukseen armeijan komentajia Kolumbiasta, jossa ongelmaan on tartuttu kovalla kädellä. Myös EU:n kehitysyhteistyö liukuu yhä enemmän tukemaan näitä ylätason turvareformeja.
Helppoa, pienemmän tason yhteistyötä voisi näissä maissa löytyä alueen turvasatamana pysyneestä Nicaraguasta. Maa koulutti vuosia sitten Ruotsin tuella poliiseja muun muassa siihen, että laitetaan AK-47 -kivääri varastoon ja pikkupistooli huomaamattomaan pistoolikoteloon. Tällaisilla keinoilla rakennetaan luottamusta – pikkuhiljaa.
Ennen kaikkea tarvitaan kuitenkin yksimielisyys siitä, että turvallisuuteen pitää tarttua kaikilla tasoilla. Sen voi aloittaa vaikka kuvittelemalla olevansa perheenisä, joka vie perheensä puistoon käsi pistoolin kahvalla. Vaikeampaa on ajatella hänen tytärtään ja hänen luottamustaan kanssaihmisiin ja maansa tulevaisuuteen.
kirjoittaja työskentelee brysselissä aprodev-järjestössä, joka seuraa eu:n kehityspolitiikkaa.