Raudan kalke ja rakennusmiesten huudot säestävät aherrusta työmaalla Tansanian Arushassa. Työn etenemisellä on kiire. Itä-Afrikan yhteisön EAC:n uuden päämajan pitäisi valmistua syksyn aikana.
Itä-Afrikan yhteisö työskentelee toistaiseksi vuokratiloissa Ruanda-rikostuomioistuimen naapurissa. Uusi päämaja nousee vanhan konferenssikeskuksen takapihalle, joten EAC:n 300 virkamiehen muuttomatka tulee olemaan lyhyt.
Viiden maan taloudellinen yhdentyminen on käynnissä, ja määränpäänä on Itä-Afrikan liittovaltion muodostaminen. Sen kunnianhimoista aikataulua on tosin jouduttu siirtämään seitsemällä vuodella eteenpäin, vuoteen 2020.
Tansania, Kenia ja Uganda päättivät vuonna 1999 luopua asteittain keskinäisistä tulleista, avata yhteismarkkinat ja ottaa käyttöön yhteisen rahan. Sen jälkeen yhteisöön on liittynyt kaksi uutta maata, kansanmurhasta toipunut Ruanda ja vuosikausia kestäneen sisällissodan selättänyt pieni Burundi.
Ensimmäisen kerran Itä-Afrikan yhteisö perustettiin jo 1960-luvulla, kun Britannian vanhat siirtomaat itsenäistyivät. Se kaatui kuitenkin reilussa kymmenessä vuodessa jäsenmaiden välisiin erimielisyyksiin.
Toisella yrittämällä alueen maat ovat päässeet tekemisen makuun. Yhteisön alueella asuu lähes 140 miljoonaa ihmistä. Yhdessä jäsenmailla on paremmat mahdollisuudet pärjätä kauppaneuvotteluissa ja houkutella alueelle ulkomaisia sijoituksia.
Talous kasvaa kohisten
”Aluksi yksityissektori odotti, että taloudellinen yhdentyminen johtaa romahdukseen”, sanoo EAC:n kauppaosaston virkamies Nduati Wa Karanja työhuoneessaan. ”Tullien purkaminen on kuitenkin hyödyttänyt kaikkia osapuolia. Kaupankäynti on lisääntynyt jäsenmaiden välillä.”
Etenkin Tansaniassa ja Ugandassa on pelätty, että bisneshenkiset ja paremmin koulutetut kenialaiset valtaavat markkinat, kun maiden rajat avautuvat kaupankäynnille ja työvoimalle.
Kenia on ollut pitkään alueen rahoituksen ja kaupan keskus. Mombasan satamasta laivataan teetä, kahvia, kultaa ja mineraaleja Eurooppaan ja Aasiaan. Keniasta viedään lisäksi naapurimaihin ylänköjen maataloustuotteita, kuten lihaa ja maitoa.
”Yksityissektori on Keniassa kehittyneempi kuin naapurimaissa”, Wa Karanja toteaa.
Esimerkiksi Tansania tuottaa puuvillaa, mutta raaka-aine myydään maailmanmarkkinoille. Kenia
sen sijaan tuo puuvillaa ja jalostaa siitä tekstiilejä vientiin. Tansania valitsi itsenäistymisen jälkeen omintakeisen afrikkalaisen sosialismin Julius Nyreren johdolla. Yksityisomistusta on harjoiteltu vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen kommunismin romahdettua. Sittemmin myös Tansania on liberalisoinut markkinoitaan. Itä-Afrikan talouskasvu on ollut koko 2000-luvun Afrikan vahvinta: 6-8 prosenttia vuodessa.
Pyhä viikunapuu vuorella
Afrikan jakautuneisuus näkyy Arushan alueella. Kaupungin liike-elämän ja hallinnon eliitti asuu isoissa länsimaisittain rakennetuissa taloissa. Internet ja matkapuhelinverkko toimivat luotettavasti – tosin sähkökatkojen varalta tarvitaan varavoimaa.
Kymmenen kilometrin ajomatkan päässä Arushasta itään, savisen tien takana Meru-vuoren rinteillä avautuu toinen maailma. Maasai-paimentolaisten vanhoilla laidunmailla aika on pysähtynyt jonnekin satojen vuosien taakse.
Yhdysvalloissa opiskellut Thomas Karani on palannut kotiseudulleen esittelemään maasai-kulttuuria matkailijoille. Punaisessa jalkapallopaidassa ja uusissa farkuissaan hän näyttää kaupunkilaiselta. Suoraryhtinen nuorukainen on kuitenkin helppo kuvitella kulkemaan perinteisessä maasai-viitassa, joita näkee seudulla vielä paljon.
”Tämä on kylän pyhä viikunapuu”, hän kertoo korkealla vehreällä harjanteella pallon muotoisen puujättiläisen alla. ”Jos sadetta ei tule, kyläläiset kiertävät puun seitsemän kertaa.”
Jossain idässä häämöttää Kilimanjaro. Lännessä parin tunnin ajomatkan päässä Serengetin kansallispuisto houkuttelee muzunguja eli valkoihoisia katsomaan villieläimiä.
Mäen alla kylässä väki elää olkikattoisissa ja maalattiaisissa savimajoissa yhdessä kotieläinten kanssa. Sähköstä ei ole tietoakaan. Savu kirvelee silmissä, kun ruoka valmistuu avotulella.
Monta suuta ruokittavana
Intian valtameri hohtaa sinisenä keskipäivän auringossa. Dar es Salaamin pohjoispuolella White Sands -hotellissa on koolla satakunta tansanialaista köyhyyden tutkijaa ja asiantuntijaa.
Näkymät kokoussalista alas terassille ja valkealle hiekkarannalle ovat jyrkässä kontrastissa päivän aiheen kanssa. Yli kolmannes Tansanian väestöstä sinnittelee köyhyysrajan alapuolella alle dollarilla päivässä.
Tansanian pääministeri Mizengo Pinda lukee paperista puheen, jossa hän kertaa kuulijoille tuttua asiaa: maa on luonnonvaroiltaan rikas, mutta köyhä kansa ei ole hyötynyt talouskasvusta.
Tilaisuuteen osallistuva professori Haidari Amani selittää kahvitauolla, miksi talouskasvu ei pure köyhyyteen. Nopea väestönkasvu pitää huolen siitä, että köyhien määrä kasvaa, vaikka heidän osuutensa väestöstä laskee.
Tansanian väkiluku on nyt vajaa 43 miljoonaa. Vuoteen 2050 mennessä sen arvioidaan nousevan jopa 110 miljoonaan.
”Maaseutuväestö on nuorta, monilapsisia perheitä on paljon”, Amani sanoo. ”Perheiden ja valtion säästöt kuluvat näiden lasten ruokkimiseen ja kouluttamiseen. Tämä kaikki on pois investoinneista.”
Väestönkasvu näkyy myös Dar es Salaamissa, joka oli parikymmentä vuotta sitten vielä unelias afrikkalainen pääkaupunki. Nyt työmatkaliikenne nostaa kaupunkilaisten määrän päivisin neljään ja puoleen miljoonaan. Ruuhkat paisuvat. Puistoissa ja kaduilla notkuu joutilaita nuoria miehiä.
Amani uskoo, että investoinnit maatalouteen ja tekstiiliteollisuuteen voisivat tarjota Tansanialle tien eteenpäin. ”Vahvuutemme ovat puuvillan tuotanto ja edullinen työvoima. Meidän tulisi päihittää Aasian maat työvoimakustannuksissa.”
Timantteja, kultaa, platinaa
Ulkomaisia pääomia tarvittaisiin myös runsaiden mineraalivarojen hyödyntämiseen. Tansanian maaperässä on timantteja, kultaa, platinaa ja uraania. Maakaasua riittäisi myös vientiin.
Pulmana on väestön heikko koulutustaso. Koulutusta on laajennettu koko kansan ulottuville, mutta samalla sen laatu on kärsinyt. Yhä useampi tansanialainen suorittaa yliopistotutkinnon, jolle ei ole käyttöä työmarkkinoilla.
Kenialaisten oppimistulokset ja ammatilliset valmiudet ovat selkeästi tansanialaisia parempia. Tämä jarruttaa tansanialaisten halukkuutta edetä nopeasti yhteismarkkinoiden rakentamisessa.
Palvelusektorilla vasta joitakin turismin aloja ja osa rakennusalasta on vapautettu kilpailulle. Markkinoita avataan sopimuksen mukaan asteittain lisää vuosina 2011–2015.
Maakysymys on tansanialaisille vaikea, ja se on jätetty yhdentymissopimuksen ulkopuolelle. Tansanialaiset pelkäävät, että lisää viljelymaata tarvitsevat kenialaiset ja ugandalaiset vievät heidän maansa.
”Ihmisten on tunnettava olonsa luottavaisiksi ja vapaiksi ennen kuin he ovat valmiita etenemään poliittisessa yhdentymisessä. Heidän on nähtävä ensin, että yhteisöstä on heille hyötyä”, Amani sanoo.
Hän uskoo, että taloudellisten raja-aitojen poistaminen avaa lukot ja lisää vähitellen uskoa yhteismarkkinoihin.
Tavara liikkuu hitaasti
Muutaman kilometrin päässä rannikosta Dar es Salaamin edustalla kymmenkunta rahtilaivaa odottaa kärsivällisesti pääsyään satamaan. Laivat ovat selvinneet Intian valtamereltä Somalian merirosvojen seulan läpi, mutta nyt niillä on edessään uusi este.
Tansanian pääkaupungin sataman kapasiteetti on käynyt liian pieneksi. Lastin purkaminen ja tullimuodollisuudet voivat kestää jopa neljä viikkoa ennen kuin rahtia päästään kuljettamaan eteenpäin Itä-Afrikan markkinoille.
Dar es Salaam on Itä-Afrikan toiseksi tärkein satama Kenian Mombasan jälkeen. Sataman kautta kulkee tavaraa useisiin sisämaan valtioihin: Ugandaan, Ruandaan, Burundiin ja Sambiaan, aina Malawiin ja Kongon itäosiin saakka.
Matkaa hidastavat Tansanian heikot kuljetusyhteydet. Länteen kulkeva ratayhteys on peräisin Saksan siirtomaakaudelta 1900-luvun alusta, ja infrastruktuuri on monin paikoin entisellään. Rata oli suljettu viime vuonna puolen vuoden ajan tulvatuhojen vuoksi.
Tiekuljetuksia jarruttavat myös erinäiset tiesulut, joilla paikallispoliisit keräävät lahjuksia. Matkalla Dar es Salaamista Ruandan rajalle rekka joutuu pysähtmään keskimäärin 30 kertaa. Lahjukset ovat pieniä, muutamaa dollaria vastaavia summia tiesulkua kohti, mutta ne lisäävät liiketoiminnan kustannuksia ja hidastavat matkaa.
Thdentymiselle tukea Euroopasta
Itä-Afrikan yhteisö on kehottanut jäsenmaitaan puuttumaan kaupankäynnin esteisiin. Viime vuodesta alkaen tukea on tullut myös ulkopuolelta. Britannian, Ruotsin, Tanskan, Hollannin ja Belgian rahoittama järjestö Trade Mark East Africa työskentelee rajatarkastusten nopeuttamiseksi.
Yhteistyötä tehdään alueen satamien, tullin ja rajavalvonnan viranomaisten kanssa.
Järjestön Tansanian-toimistoa johtaa namibialainen Paulina Elago. Monien muiden nuorten afrikkalaisten johtajien tavoin hän on opiskellut Britanniassa ja työskennellyt kansainvälisissä tehtävissä useissa maissa.
”Kuljetusten hinnat ovat Itä-Afrikassa 60–70 prosenttia korkeammat kuin Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja 30 prosenttia korkeammat kuin Etelä-Amerikassa”, Elago toteaa.
Rajanylitys Tansaniasta Ruandaan tai Sambiaan voi kestää jopa kahdeksan päivää. Trade Markin tavoitteena on vähentää kuljetuskustannuksia ja rajanylityksiin kuluvaa aikaa parantamalla raja-asemien infrastruktuuria ja viranomaisten välistä tiedonvaihtoa
”Itse asiassa rajanylitykseen ei tulisi mennä päiviä, vaan tunteja”, Elago sanoo topakasti.
Afrikan hallituksilla on halua viedä integraatiota eteenpäin, mutta rahasta ja henkilökunnasta on pulaa. Trade Mark -järjestö tukee Itä-Afrikan yhdentymistä lähivuosina yli 100 miljoonalla dollarilla.
Myös Suomi harkitsee osallistumista yhteistyöhön. Toistaiseksi Suomi tukee EAC:n sihteeristöä Arushassa miljoonalla eurolla vuodessa.
Tansaniassa riittää viljelymaata
Tansanian integraatioministeriöllä on käytössään vain nelisenkymmentä virkamiestä jatkuvasti laajenevien tehtävien hoitamiseen. Kansliapäällikkö Stergomena Tax valittelee pientä flunssaa, mutta ottaa vieraan vastaan ystävällisesti.
Ministeriön ylemmistä kerroksista on hyvä näköala Dar es Salaamin satamaan, mikä osaltaan muistuttaa ulkomaankaupan merkityksestä.
”Valtionpäämiehet ovat päättäneet, että yhteiseen rahaan siirrytään jo 2012. Teemme kovasti töitä jäsenmaissa tämän tavoitteen eteen. Katsotaan kuinka pitkälle pääsemme”, hän sanoo.
Viime vuonna valmistuneen konsulttiselvityksen perusteella aikataulusta joudutaan tinkimään. Tax myöntää, että Itä-Afrikan maat eivät ole makrotaloudellisesti valmiita lyömään hynttyitään yhteen.
”On varmistettava että eri maiden taloudet ovat yhdentyneet tiettyyn pisteeseen ennen kuin edetään rahaliittoon ja perustetaan yhteinen keskuspankki”, Tax tarkentaa.
Euroopan rahaliiton tämänhetkinen kriisi on antanut Taxin mukaan Itä-Afrikan maille aiheellisen varoituksen.
”Se ei ole hidastanut etenemistämme, mutta se on avannut silmiämme pohtimaan, mikä Euroopassa meni väärin. Meidän on varmistettava, että emme päädy samanlaiseen tilanteeseen.” Euroopan unioni on Itä-Afrikan maille edelleen yhdentymisen esikuva. ”Itä-Afrikan yhteisölle ei ole maailmassa paljon malleja. Olemme Afrikassa kaikkein edistynein alueellinen yhteisö, mikään muu ei ole edennyt yhteismarkkinoihin saakka”, Tax sanoo.
Länsi-Afrikassa on käytössä yhteinen raha, CFA-frangi, jonka arvo on kytketty euroon. Nigeriasta Senegaliin voi matkustaa ilman viisumia, pelkällä henkilöllisyystodistuksella. Eteläisessä Afrikassa on purettu menestyksellisesti keskinäisiä tulleja. Mutta yhteismarkkinoiden rakentaminen on jäänyt muissa yhteisöissä suunnitteluasteelle.
Tax korostaa, kuinka tärkeää yhdentymisessä on edetä asteittain. Näin varmistetaan myös kansalaisten hyväksyntä.
Hän uskoo, että Tansanialla on paljon voitettavaa Itä-Afrikan markkinoilla. Maan sijainti on meriyhteyden ansiosta strategisesti hyvä. Laajoilla viljelykelpoisilla mailla siunatusta Tansaniasta voisi tulla Itä-Afrikan vilja-aitta, jossa riittää vesivaroja kastelemiseen.
”Jos vain osaamme hyödyntää tarjolla olevat mahdollisuudet”, hän lisää.
Etelä-Sudan sopisi mukaan
Dar es Salaamin keskustan toisella puolella Suomen suurlähettiläs Juhani Toivonen antaa tukea Tansanian varovaiselle etenemiselle. Hän on työskennellyt vuosia itäisessä Afrikassa ja seurannut läheltä maanosan kehitysponnistuksia.
”Tansanialaisten asenne vaikuttaa aika realistiselta: edetään vähän kerrallaan ja koetetaan saada homma toimimaan. Ei koko laatikko sorru sitten kerralla.”
Itä-Afrikan yhteisöön olisi jo uusiakin tulijoita. Etelä-Sudan on vasta irrottautunut Pohjois-Sudanista itsenäiseksi valtioksi. Samalla se kaavailee liittymistä viiden maan yhteisöön. Toivonen uskoo, että maa liittyy kivuttomasti EAC:n jäseneksi.
Sen sijaan enemmän sulateltavaa olisi Kongossa, joka on ilmaissut myös kiinnostuksena liittyä yhteisöön. Kauppasuhteiden näkökulmasta se olisi perusteltua: tuontitavara Itä-Kongoon kulkee Itä-Afrikan kautta.
Kongossa on kuitenkin 70 miljoonaa asukasta ja väkivaltainen lähihistoria. Sota päättyi maassa vasta pari vuotta sitten ja vei yli viiden miljoonan ihmisen hengen.
”Jos Turkki on Euroopan unionin mielestä vaikea hyväksyä, kuinka vaikea Kongo on EAC:lle?” Toivonen kysyy.
Sodasta toipuville maille kuuluminen laajempaan yhteisöön voi silti olla olennainen elementti rauhanrakentamisessa. Olihan myös Euroopan unionin tarkoitus aikoinaan vakauttaa maanosaa. ”Ruandalle ja Burundille on erittäin tärkeää olla poliittisesti osa Itä-Afrikan yhteisöä, etteivät ne enää vajoa takaisin niihin syövereihin, joissa ovat olleet. Maat ovat aiemmin olleet vähän irrallaan kaikesta”, Toivonen jatkaa.
Toivonen vertaa maiden yhdentymisintoa Suomeen, jossa äänestettiin 1994 liittymisestä Euroopan unioniin: haetaan turvaa ja yhteisöllisyyttä suuremmasta kokonaisuudesta. ”Siksi ollaan hieman ylireippaita siinä, millä vauhdilla halutaan mennä eteenpäin.”