”Synnyin Indonesiassa hollantilaisvanhemmille. Japanin sodan aikana vanhempani joutuivat keskitysleirille, olin silloin vuoden vanha vauva. Äitini antoi minut leirin aidan välistä hoidettavaksi lähikylän naisille. Sodan jälkeen he sitten palauttivat minut terveenä vanhemmilleni.”

Tällä kertomuksella maailmaa pitkään kiertänyt ja lopulta pieneen tansanialaiskylään aloilleen asettunut Ewout van Alphen perustelee päätymistään nykyiseen työhönsä.

Van Alphenin hyväntekeväisyysjärjestö Moyo hwa moyo, ”Sydämeltä sydämelle”, auttaa orpoja tai muuten huonossa asemassa olevia lapsia. Se tarjoaa päivähoitoa, majoitusta, ruokaa, neuvontaa ja terveydenhoitoa perhemäisessä ympäristössä.

Kuuden Tansaniassa viettämänsä vuoden aikana van Alphen on havainnut lasten oikeuksissa kolme selkeää epäkohtaa, jotka kaikki näkyvät erityisesti kouluissa.

Ensinnäkin, lapsia pahoinpidellään ja nöyryytetään. Toiseksi, monet opettajat käyttävät lapsia työvoimana.

”Niin sanotuilla luokkaretkillä tehdään esimerkiksi tiiliä opettajan taloon.”
Kolmas ongelma on vakavin: lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Asiasta puhuminen on monelle tabu.

”Valtaansa väärin käyttävien opettajien lisäksi ongelma johtuu siitä, että tytöt opetetaan alusta asti miellyttämään ja tottelemaan. He eivät osaa sanoa ei. Joskus he saavat myös vastineeksi parempia arvosanoja.”

Mitä heikommassa asemassa lapsi on, sitä todennäköisemmin hän joutuu van Alphenin mukaan näiden vääryyksien kohteeksi. Siksi lasten aseman ja itsetunnon parantaminen on oleellista. Köyhässä maassa voimakkaammat polkevat usein heikompiaan.

Työssään van Alphen tulee usein puuttuneeksi kyläkoulujen olosuhteisiin. Joskus opetuksen taso on niin heikkoa, ettei edes lukemaan oppiminen ole varmaa. Pääasiassa orvoille tarkoitetuissa päiväkodeissaan van Alphen ottaa vastaan myös koululaisia ja tarjoaa heille tukea.

”Kaikesta huonosta huolimatta jopa sinä aikana jonka olen itse asunut Tansaniassa, monet asiat ovat muuttuneet. Lapset ovat terveempiä ja koulujen olosuhteet ovat kohentuneet.