1990-luvulla hän oli ensimmäinen kansainvälistä huomiota saanut afroperulainen laulaja, ja siten ehkä enemmän kuin kukaan muu yksittäinen ihminen vastuussa siitä, että afroperulainen kulttuuri ylipäätään on tullut tunnetuksi ja tunnustetuksi niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin. Syyskuussa Helsingissä konsertoineen Bacan viimeisin albumi jatkaa loistavien taiteellisten voittojen sarjaa ja samalla laventaa hänen taiteilijaprofiiliaan entisestään. Kuten nimestäkin jo näkyy, kyse on koko Etelä-Amerikan ja vähän pohjoisenkin musiikkien afrikkalaisvaikutteista, jotka Susana Baca saumattomasti sulauttaa herkkyyttä ja pullistelematonta voimaa hehkuvaan ilmaisuunsa. Bacan oman, akustisen kitaran, kontrabasson ja lyömäsoittimien soittajista koostuvan orkesterin, sekä nimekkäiden vierailijoiden musisointi yhtä aikaa tekee kunniaa eri tyyleille ja säilyy soinneiltaan yhtenäisenä. Pelkästään kuulon varassa ei välttämättä edes tulisi ajatelleeksi, että laulut ammentavat niin monista eri maista. Albumi on lähtökohdiltaan pedagoginen, mutta opettavaisuus ei kuulu lauluista, vaan jää kansiteksteihin.