Elokuisena viikonloppuna Delhin keskustan Ramlila-aukio pursuaa väkeä. Festivaalitunnelma on käsin kosketeltava, vaikka monsuunikauden ilma on kosteuden kyllästämä. Hikipisarat kiiltelevät mielenosoittajien otsalla, kun he huutavat nationalistia iskulauseita ja hurraavat lavalla jo päiviä parkkeeranneelle Kisan Babano ”Anna” Hazarelle.

Inquilab Zindabad!” – eläköön vallankumous, kajahtaa ilmoille. Näkymää värittävät Intian liput ja Hazare-julisteet.

Hetkessä on historian havinaa, sillä samaa iskulausetta viljeltiin Intian 1900-luvun alkupuoliskon itsenäisyysliikkeessä.

Nyt väki taistelee korruptiota vastaan.

”Anna on istunut lavalla jo viisi päivää syömättä pelastaakseen maamme korruptiolta. Olemme lopen kyllästyneitä ja haluamme, että parlamentti hyväksyy Jan Lokpal –lakiehdotuksen”, kertoo mies, jolla on päässään Mahatma Gandhin kuuluisaksi tekemä vadelmaveneen muotoinen topi-päähine.

Miehen seuralainen nyökyttelee ja lisää: ”Hän on 74-vuotias ja taistelee tulevaisuutemme puolesta. Hän on maamme toinen Gandhi”.

Hazare vaatii isoveli-instituutiota

Hazaren elokuinen, 12 päivää kestänyt nälkälakko keräsi päivittäin parikymmentä tuhatta tukijaa Ramlila-aukiolle. Yli 300 kaupungissa Intiassa ja ulkomailla ihmiset marssivat Hazaren laatiman lakiehdotuksen puolesta.

Ehdotuksen mukaan Intiaan tulisi säätää tiukat korruption vastaiset lait sekä perustaa korruptiota valvova elin, jonka tarkkailevan silmän alle saatettaisiin myös korkeimman oikeuden juristit, kansanedustajat ja ministerit.

Intiassa on vuoden 1968 jälkeen keskusteltu useampaan kertaan kyseisestä laista, mutta toistaiseksi parlamentti ei ole sitä laatinut. Anna Hazaren ensimmäinen, huhtikuinen nälkälakko sai hallituksen myöntymään Hazaren ja hänen asiantuntijoista koostuvan tukiryhmänsä vaatimukseen, jonka mukaan kansalaisyhteiskunnan tulee saada osallistua lain valmisteluun.

Yhteistyö sujui nihkeästi ja hallituksen esittämä löyhä lopputulos ei miellyttänyt tiimiä. Niinpä Hazare käynnisti toisen nälkälakkonsa Intian itsenäisyyspäivän jälkeisenä päivänä 16. elokuuta.

Kansa virtasi kaduille – etenkin sen jälkeen, kun kongressipuolueen johtama hallitus teki ehkä suurimman munauksensa ja pidätti Hazaren. Vahvan vastarinnan tuloksena gandhilainen aktivisti vapautettiin päivää myöhemmin. Sen jälkeen hän aloitti yllättävät mittasuhteet saavuttaneen nälkälakkonsa Ramlila-aukion vaatimattomalla lavalla.

Suurimmat skandaalit miesmuistiin

Hazaren johtama korruptionvastainen liike IAC, India Against Corruption, sai pontta vuoden 2010 lopulla maata ravisuttaneista laajoista korruptioskandaaleista, joista eniten julkisuutta saaneet liittyvät kansainyhteisön kisojen ­järjestelyihin ja matkapuhelinverkkojen toimilupien myyntiin. Lokakuussa 2010 Delhissä pidetyt kisat julistettiin kansalliseksi häpeäksi huonon toimeenpanon ja parin miljardin euron kavallusten takia. Kisojen järjestelykomitean jäsenet vangittiin, samoin urheiluministeri Suresh Kalmadi.

Vielä suurempi skandaali liittyi vuonna 2008 jaettuihin toisen sukupolven matkapuhelinverkkojen toimilupiin, jotka myytiin pilkkahintaan tiettyjä yrityksiä suosien. Valtio menetti arviolta jopa yli 30 miljardin euron tulot, kun yritykset myivät luvat 40–60 prosentin voitolla. Kaupoista vastuussa ollut tietoliikenneministeri A Raja vangittiin korruptiosyytteiden takia viime helmikuussa.

Intia korruptiota vastaan -liikkeen ja sen keulahahmon Anna Hazaren saamaa kansansuosiota on helppo ymmärtää.

”Kansa kaipasi kahden roiston rinnalle sankaria ja Hazare oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan”, selittää politiikan tutkija Yogendra Yadav.

“Gandhimaisella olemuksellaan valkoisessa topi-päähineessään ja pitkässä kurtassaan, totuuteen perustuvaa satyagrahaa ja passiivista vastarintaa harjoittaen hän vetosi kansan syvissä rivissä piilevään kollektiiviseen muistiin, joka lopulta teki hänestä sankarin.”

Lakiehdotus vielä pöydällä

Anna Hazare lopetti nälkälakkonsa 28. elokuuta, kun hallitus myöntyi ottamaan huomioon kolme IAC:n tärkeintä vaatimusta. Virkavalta alimmasta virkamiehestä ylimpiin ministereihin tulee saada korruptionvastaisen lainsäädännön alle ja jokaiseen osavaltioon on perustettava lahjuskäytäntöä valvova paikallinen elin.

Lisäksi kansalaisia palveleville virkamiehille täytyy määrittää säännöt ja aikarajat, jotka helpottavat asiointia virastoissa ja edesauttavat lahjuskulttuurin kitkemistä valtion koneistosta.

Parlamentti käsitteli Anna Hazaren tiimin ehdotusta marraskuussa. Hazare on käyttänyt saavuttamaansa suosiota hyväkseen ja painostanut kongressipuoluetta hyväksymään koko lakiehdotuksen. Hän on myös kehottanut kansalaisia jättämään äänestämättä puolueen ehdokkaita viiden osavaltion vaaleissa ensi vuoden alussa, jos hallitus ei hyväksy hänen ryhmänsä laatimaa lakipakettia.

Kaikki eivät kuitenkaan näe Hazaren ehdotuksen olevan paras mahdollinen.

”Jan Lokpal -ehdotus on monistinen. Se haluaa yhden ainoa elimen valvovan niin parlamenttia, hallitusta kuin tuomioistuintakin. Pöytä on kuitenkin vahvempi, jos sillä on monta jalkaa yhden jalan sijasta”, Yogendra Yadav sanoo.

Yadav ei ole niinkään vaikuttunut Hazaren tiimin ehdotuksesta, vaan liikkeen yhteiskunnallisesta vaikutuksesta: ”Se on palauttanut kansalaisten itsetunnon ja halun ilmaista itseään. Odotan seurauksia kiinnostuneena.”