Norsunluurannikon marraskuiset presidentinvaalit voittaneen Alassane Ouattaran valtakausi ei alkanut niin kuin piti. Hänen kymmenen vuotta vallassa ollut edeltäjänsä Laurent Gbagbo ei suostunut siirtymään syrjään.

Kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan Norsunluurannikon vaalit sujuivat kohtuullisen hyvin. Ouattara voitti reilulla äänten enemmistöllä. YK, Afrikan unioni ja suurin osa maailman valtioista pitää Ouattaraa Norsunluurannikon laillisena presidenttinä.

Presidentin valtakunta oli kuitenkin vielä tammikuun puolivälissä pieni. Se kattoi vain Norsunluurannikon suurimmassa kaupungissa Abidjanissa sijaitsevan Hotelli Golfin. Hotellin ulkopuolella vartioivat Gbabgon joukot varmistivat, ettei vaalivoittajalla ollut asiaa hotellinsa ulkopuolelle.

Hotellissa Ouattara on tavannut kriisiä välittäneitä afrikkalaisjohtajia sekä tiedotusvälineiden edustajia. Tammikuun 14. päivä hän osallistui videolinkin kautta yhdysvaltalaisen CSIS-ajatushautomon keskusteluun. Yksi monista välitysyrityksistä oli juuri epäonnistunut.

”Herra Gbagbo viivyttelee tahallaan. Hän tahtoo voittaa aikaa, jotta ehtii tuoda maahan aseita ja palkkasotureita”, Ouattara selitti tilannetta.

Ouattara muistutti, että tehokkain tapa saada valta vaihtumaan, on sulkea entisen presidentin rahahanat.

”Muutama päivä sitten herra Gbagbon talouspäällikkö nosti keskuspankista 10 miljoonaa dollaria pankin työntekijöiden avustuksella”, hän sanoi. ”Paikallisten pankkien pitäisi ymmärtää, että vain minun allekirjoitukseni on pätevä.”

Syytesuojan houkutus

Norsunluurannikon Gbabgo ei ollut alkuvuoden ainoa hämmennystä aiheuttanut presidentti. Tunisian presidentti Zine al-Abidine Ben Ali päätyi maanpakoon, Haitiin yllätyspaluun tehnyt entinen diktaattori Jean-Claude ”Baby Doc” Duvalier poliisin huomaan. Myös kahta jälkimmäistä epäillään räikeästä valtion varojen väärinkäytöstä.

Useimmissa maissa virassa olevalla presidentillä ja usein ministereilläkin on syytesuoja. Se voi osaltaan vaikuttaa siihen, että vallan kahvasta on niin vaikea päästää irti. Kun syytesuoja lakkaa, väärinkäytöksiä virassaan tehnyt johtaja saattaa joutua vastuuseen.

”Syytesuoja koskee asemaa, ei henkilöä. Sen tarkoitus on suojella työn jatkuvuutta ja vallanjakoa”, muistuttaa poliittista korruptiota käsittelevä Transparency International -järjestön raportti.

Syytesuojan perimmäinen tarkoitus on taata, ettei oikeudenkäynneistä muodostu politiikan teon välinettä ja että päättäjät voivat rauhassa keskittyä omaan työhönsä. Syytesuoja voi kuitenkin asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan lain edessä ja sitä on usein käytetty myös väärin, raportti toteaa.

Moni valtionjohtaja onkin vallassa ollessaan ajanut läpi oman syytesuojansa ulottamisen myös valtakauden jälkeiseen aikaan. Alan kiistaton Euroopan mestari on Italian pääministeri Silvio Berlusconi, joka on kerta toisensa jälkeen saanut läpi omaa asemaansa pönkittäviä lakialoitteita. Tuoreimmat väärinkäytökset tosin ovat olleet niin räikeitä, että Berlusconin syytesuoja saattaa olla tiensä päässä.

Vaikka osa kelmikerhon jäsenistä on päässyt teoistaan kuin koira veräjästä, osa on saatu vastuuseen. Esimerkiksi Perun entisen presidentin Alberto Fujimorin syytesuoja murrettiin, ja vuonna 2009 hänet tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen ihmisoikeusrikkomuksista.

Kunniakas lähtö

Hyvin työnsä hoitaneet presidentit saavat yleensä paistatella positiivisessa huomiossa pitkään virkakautensa loputtuakin. Mutta miten taataan kunniakas lähtö presidentille, jonka uraan mahtuu myös vähemmän kunniakasta toimintaa?

Näitä tilanteita ratkotaan kansainvälisen diplomatian kulissien takana. Keinoista nähtiin vilaus Wikileaks-paljastussivuston julkaisemissa Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon viesteissä.

Zimbabwessa käytiin vuonna 2002 presidentinvaalit, joissa oli ehdolla maata vuodesta 1987 asti itsevaltaisesti johtanut ja yhä johtava Robert Mugabe.

Syyskuulle 2000 päivätty viesti kertoo, että jo silloin tehtiin tunnusteluja Mugaben mahdollisesta syrjään siirtymisestä.
Asiakirjan mukaan YK:n silloinen pääsihteeri Kofi Annan olisi YK:n vuosituhattavoitekonferenssin yhteydessä tarjonnut Mugabelle korvauksia, jos tämä luopuu vallasta. Tarjoukseen olisi kuulunut turvapaikka sekä rahallinen korvaus Libyan presidentiltä Muammar Gaddafilta. Mugaben kerrottiin keskustelleen tarjouksesta vaimonsa kanssa, mutta kieltäytyneen tarjotusta paketista.

Myös Norsunluurannikon Laurent Gbagbolle huhutaan tarjotun korvauksia siitä, että hän lähtisi maasta. Väitteiden oikeellisuutta on kuitenkin mahdoton todentaa.

Tammikuussa elämä pinta-alaltaan vähän Suomea pienemmällä, yli 20-miljoonan asukkaan Norsunluurannikolla tarkoitti vaikeita valintoja. Piti esimerkiksi valita, kumman presidentin edustajille maksaa verot. Tämä koski myös maassa toimivia ulkomaisia yrityksiä.

”Jos yritykset maksavat veronsa herra Gbagbon hallitukselle, katsomme että verot ovat maksamatta, kun tämä tilanne on ohi”, Ouattara muistutti. ”Ymmärrämme, että tilanne on vaikea, sillä Gbagbon joukot turvautuvat helposti väkivaltaan.”

Osa norsunluurannikkolaisista onkin vaalien jälkeen äänestänyt jaloillaan. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan naapurimaahan Liberiaan oli tammikuun puoleen väliin mennessä paennut 30 000 norsunluurannikkolaista.

Tämän lehden mennessä painoon Ouattara piti yhä majaa hotellissa ja Sveitsi oli juuri ilmoittanut jäädyttävänsä Gbagbon tilit.