Kysymykseen vastaa almanakkapäällikkö Heikki Oja Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta:
”Ajatus seitsemänpäiväisestä viikosta syntyi 5000 vuotta sitten Babyloniassa. Seitsemän päivän taustalta voidaan löytää kaksi syytä: taivaankappaleet ja kuunkierto.
Taivaalla liikkui seitsemän vaeltajaa, joita tuolloin kutsuttiin planeetoiksi: aurinko, kuu ja viisi kiertotähteä. Tämän lisäksi seitsemän valikoitumiseen vaikutti kuunkierron vaiheet: siitä, kun kuunsirppi tulee näkyviin, kestää seitsemän päivää puolikuuhun, puolikuusta seitsemän päivää täyteenkuuhun, siitä taas seitsemän päivää seuraavaan puolikuuhun ja lopulta seitsemän päivää siihen, kun kuuta ei näy lainkaan. Näin syntyi ajatus erityisestä seitsemän päivän jaksosta
Ajan hahmottaminen seitsemän päivän jakson kautta liittyi uskontoon. Joka seitsemättä päivää alettiin pitää muita pyhempinä, ja ne rauhoitettiin työnteolta.
Ajatus viikonlopusta ja kahdesta vapaapäivästä on syntynyt työelämän kehityksen myötä huomattavasti myöhemmin, viimeisen sadan vuoden aikana.”