T unisian tapaus sai meidät tajuamaan, ettei vapauteen tarvita puolueita, järjestäytymistä, puheita tai keskusteluohjelmia. Se opetti, että vapaus on päätös: meidän ei tarvitse hyväksyä kohtaloksemme nöyryyttävää elämää.”

Näin kirjoittaa verkossa nuori syyrialaisnainen nimimerkillä Reem. Syyrian riippumattomien toimittajien tiedotuskanava Damascus Bureau kääntää useita kirjoituksia englanniksi.

Vaikka sosiaalinen media, Wikipedia ja blogit on kielletty Syyriassa, kahviloissa surffaillaan sensuuria rutiininomaisesti kiertäen. Juuri nyt verkko on täynnä kirjoituksia, joissa ylistetään kansanousua. Nuoriso tuntuu yksinkertaisesti haluavan elää vapaammassa maassa ja saada töitä.

Nuorten vanhempiaan parempi koulutustaso syventää sukupolvien kuilua entisestään. Edellisten sukupolvien käsitys maailmasta on ollut perinteitä mekaanisesti toistava, eikä muita maailmankatsomuksia ole juuri tunnettu.

Syyrian nuoret eivät jaa presidenttinsä Bashar Assadin näkemyksiä. Se käy selväksi, kun lukee kirjoituksia Facebookissa ja muualla verkossa. Mielenosoituskutsuissa on pyydetty osallistujilta rauhanomaista käytöstä – ja presidentiltä hyväksyntää mielenosoituksille. Kutsuissa sanotaan: ”Emme vastusta henkilöäsi, vaan hallinnon yksipuolisuutta, korruptiota, tyranniaa ja sitä, että vauraus kasaantuu sukulaisillesi ja kannattajillesi.”

Moni äänestää jaloillaan

Pohjois-Afrikan nuorison turhautuneisuus näkyy Euroopan maahanmuuttotilastoissa. Pohjoiseen suuntautuva muuttopaine on tähän asti kuitenkin nähty ennen kaikkea taloudellisena. Poliittiset kysymykset ovat jääneet taustalle.

Suomen Damaskus-instituuttia 2009–2010 johtanut Hannu Juusola arvelee, että syyrialaisistakin moni on äänestänyt jaloillaan. ”He lähtevät, jos voivat.”

Syyria on pieni maa, jonka väkiluku kaksinkertaistui vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa 1990-luvun alusta lähtien.

Lähes puolet syyrialaisista on alle 25-vuotiaita. Nuorisotyöttömyys on vähintään 30 prosenttia. Osa syyrialaisista korkeakoulutetuista joutuu odottamaan vuosia ennen ensimmäistä koulutustaan vastaavaa työpaikkaa.

Syyrian nuoret haluavat muuttaa elämäänsä. Samalla he joutuvat navigoimaan perhesidonnaisen kulttuurin keskellä äärettömän monimutkaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa.

Juusola ei sulje pois syyrialaisen kansannousun mahdollisuutta, mutta ei usko sen olevan aivan ovella.

”Assadin hallinto nauttii tiettyä legitimiteettiä muun muassa ulkopolitiikkansa ansiosta. Hänen linjansa vastaa paremmin kansan käsityksiä, kuin esimerkiksi Egyptin länsimielinen politiikka”, Juusola sanoo.

Etnisesti ja uskonnollisesti jakautuneessa Syyriassa kymmenesosa väestöstä on kristittyjä, viidennes shiioja ja alaviitteja, loput sunneja. Hallitseva kansankerros koostuu alaviitti-vähemmistön edustajista. He pelkäävät kostoa, mikäli Assadin hallinto kaatuu.

Assad on verrannut Egyptin kansannousua ”sairauteen”, johon johtajien on puututtava. Hän väittää, ettei se leviä Syyriaan ”koska maan johto on läheisessä yhteydessä kansaan”.
Naapurimaiden protestit ovat kuitenkin herättäneet Syyrian hallituksen. Maassa on luvattu nopeita taloudellisia parannuksia ja poliittista lievennystä.

Rajanvedot murtumassa

Nuoret etsivät paikkaansa yhteiskunnassa, jossa modernit ja perinteiset arvot asettuvat vastatusten. On löydettävä työtä, päästävä naimisiin.

Arabimaissa avioliitolla on länsimaihin verrattuna aivan erilainen painoarvo.

”Täällä ihminen ei koe itseään kokonaiseksi ennen avioitumista”, sanoo kairolainen sosiologi Ghada Barsoum.

Arabialaisessa kulttuurissa naimisiinmeno on merkki aikuisuudesta. Se on myötäjäisineen ja oman asunnon hankintoineen hyvin kallis projekti. Korkean työttömyyden vuoksi moni nuorista ei pysty säästämään rahaa naimisiinmenoa varten.

Barsoumin mukaan Lähi-idässä lähes puolet 20–29-vuotaista miehistä on naimattomia, ja naistenkin avioitumisikä on nousemassa.

Tanskassa asuva Hussein Shehadeh on palestiinalaissyntyinen toimittaja ja tunnettu työstään kulttuurisiltojen rakentajana Euroopan ja arabimaiden välille. Hän ei odota arabimaissa samanlaista nuorisovallankumousta kuten lännessä, koska nuoret ovat vahvasti perheidensä valvonnassa.

”Vanhempia vastaan ei saa kapinoida, opettaa Koraani. Älä edes huokaile raskaasti heidän läheisyydessään, siinä sanotaan”, Shehadeh kertoo.

Shehadeh uskoo, että satoja vuosia voimassa olleet rajanvedot ovat nyt murtumassa netin ja lisääntyvän yhteydenpidon myötä.

”Tämä koskee varsinkin niitä asioita, jotka ovat olleet kiellettyjä, haram. Näitä asioita ovat niin suhteet vastakkaiseen sukupuoleen, nuorten kurittomuus vanhempiaan kohtaan kuin poliittinen osallistuminen.”

Shehadehin mielestä Egyptin ja Tunisian tapahtumat ovat ennenkuulumattomia arabimaailmassa, jonka diktaattorit normaalisti väistyvät vain vallankaappauksen, murhan tai oman katoavaisuutensa vuoksi.

”Mutta olihan Tunisiakin vakaa, USA:n tukema diktatuuri. Maata 23 vuotta hallinnut presidentti Zine Ben Ali istuvansa turvassa palatsissaan”, Shehadeh naurahtaa ja nostaa sormensa kotamaiseen muodostelmaan kämmenensä päälle.

Se on arabialainen ele, joka tarkoittaa: odottakaa hetki, kohta tapahtuu.