Maco Oey: Pari suhdetta
Maco Oey Music
Maco Oey on indonesialaisen isän ja inkeriläisen äidin poika, mutta sitä ei hänen lauluistaan kuule. Ne kun ovat paitsi suomenkielisiä, myös muuten hyvin suomalaisia popballadeja. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin eivät Macon miellyttävän pehmeällä äänellä laulamat laulut aivan puhtaasti suomalaisiakaan ole – ne liittyvät luontevasti angloamerikkalaisen laulaja-lauluntekijä -perinteen jatkeeksi. Sanoitukset kylläkin ankkuroituvat selvästi suomalaiseen sielunmaisemaan. Akustiset kitarat, kontrabasso, jouset ja piano hallitsevat sopusointuista soundia, joka vain parissa kappaleessa ärhäköityy sähköiseksi. Sävellykset ovat kaikki Maco Oeyn omia, ja niissä kuulee eittämätöntä melodista lahjakkuutta, jos kohta paikoitellen myös turhan tuttuja kulkuja. Sanoituksissa Macoa ovat avustaneet muun muassa Jarmo Lampela ja Pekka Voltti, mutta apujoukoista huolimatta tekstit kompuroivat niin muodossaan kuin sisällössään. Soitto sen sijaan kulkee mainiosti ja sovituksissa on hienostuneisuutta sekä hauskoja yksityiskohtia. Levyä kuunnellessa ei käy mielessä, että se on omakustanne. En yhtään ihmettelisi, jos Maco Oeyn musiikki alkaisi soida radioissa ja saada laajempaakin suosiota.
The Rough Guide to Bhangra
Rough Guides/World Music Network
Brittiläisintialaisen bhangran juuret ovat Punjabin maaseutukylissä, mutta muuten laji on niin urbaani kuin olla saattaa. Alku-bhangra tahditti kyläjuhlien tansseja sadonkorjuuaikaan, ja ennen muuta tanssimusiikkia on nykyinenkin. Luonnollisesti tanssillisuus hallitsee myös tätä DJ Ritun kokoamaa valikoimaa, jossa yli kaksikymmenvuotisen Achanak-yhtyeen kaltaiset veteraanit kohtaavat jo kolmannen sukupolven nuoret bhangran taitajat. Uudet tekijät tuovat uusia vaikutteita, mutta perusta pysyy ennallaan: lähtökohtana on aina ison dhol-rummun mukanaan vievä, yhtä aikaa tiukka ja tanssahteleva syke, jota joskus jäljitellään toisilla soittimilla. Rytmin päällä raikuvat intialaisittain hyvin suoraviivaiset laulumelodiat, jotka tarttuvat eurooppalaisenkin kuuntelijan korviin huomattavasti helpommin kuin klassinen intialainen musiikki, jopa helpommin kuin Bollywood-hitit. Ehdottomasti paras tapa nauttia bhangrasta on kyllä sen tahtiin tanssiminen, ei pelkkä kuuntelu.
Tèssèma Eshèté: Azmari
BudaMusique
Etiopian ensimmäisen levylaulajan Tèssèma Eshètén (1876–1964) lähes koko levytetyn tuotannon julkaisu kahdella cd:llä (Éthiopiques-sarjan osana 27) on sellainen kulttuuriteko, että sitä ovat tukeneet muun muassa Unesco, Goethe-instituutti ja Addis Abeban yliopisto. Puhtaasti kaupallisin perustein sitä ei varmasti olisikaan tehty, sillä vuosina 1908–1910 tallennetut laulut ovat pitkälle ehtineiden asianharrastajien herkkua. Suurelle yleisölle ne ovat aivan liian outoja, kuin joutuisi kuuntelemaan kansanrunousarkiston vanhimpia äänitteitä 1800-luvun lopulta. Tutkijoille vaikutelma on sama, mutta etumerkki toinen – tämähän on sensaatio. Levytysten taustatarina on mainio: Tèssèma Eshèté oli yksi kolmesta miehestä, jotka Etiopian keisari Menelik II lähetti Berliiniin opiskelemaan automekaanikoiksi. Siellä hän levytti 34 laulua, joista 32 on nyt löydetty. Sittemmin hänet muun muassa nimitettiin Etiopian ensimmäiseksi posti-, puhelin- ja lennätinlaitosministeriksi.