Alkoholin terveyshaitoista tiedetään paljon. Terveyshaittoja enemmän monia maita kiinnostavat kuitenkin alkoholin tuomat verotulot. Monet kehittyvät maat ovat alkoholiverotuksessa nyt samassa tilanteessa kuin teollisuusmaat sata vuotta sitten.
Vielä 1900-luvun alussa alkoholin verotus tuotti länsimaissa merkittävän osan valtioiden verotuotoista. Julkisten sektorien ja kulutusyhteiskunnan laajentuessa tulojen ja kulutuksen verottaminen nousivat pääasiallisiksi tulonlähteiksi. Alkoholin verotuksen merkitys jäi vähäiseksi, ja nyt sen osuus teollisuusmaiden verotuloista on prosentin tai parin luokkaa. Suomessa alkoholijuomavero tuotti 1,6 prosenttia verotuloista vuonna 2010.
Lähes kaikki teollisuusmaat verottavat alkoholia edelleen muuta kulutusta raskaammin. Nyt sitä perustellaan erityisesti terveyssyillä. Esimerkiksi maailman terveysjärjestö WHO korostaa verotuksen tehokkuutta alkoholipolitiikan välineenä.
Useissa kehittyvissä maissa, erityisesti Aasiassa, alkoholi on nykyisinkin merkittävä verotulojen lähde. Intian osavaltioissa alkoholiverot tuottavat yleisesti yli 10 prosenttia kaikista verotuloista. Myös useimmissa Afrikan maissa on käytössä erillisiä alkoholiveroja.
Kehittyvissä maissa suuri osa kulutetusta alkoholista on tilastoissa näkymätöntä ei-kaupallista alkoholia, kuten kotipolttoa, salakuljetettua tai laittomasti tuotettua, jolloin verottaja ei pääse siihen käsiksi. Tässä kohtaa verotuloja hamuavien valtioiden ja alkoholiteollisuuden intressit yhtyvät: molemmat haluavat lisätä markkinoilla tapahtuvaa alkoholinkulutusta, teollisuus saadakseen lisää voittoja ja valtiot saadakseen lisää verotuloja.
Alkoholihaittojen vähentämiseen pyrkivä politiikka jää näiden tavoitteiden jalkoihin. Kehittyvien maiden riippuvuus alkoholin verotuksen tuotosta vähentää niiden kiinnostusta alkoholin kulutuksen vähentämiseen. Samalla vahvasti keskittyneen alkoholiteollisuuden etujärjestöt käyvät taistelua alkoholinkulutusta rajoittavia politiikkatoimenpiteitä vastaan.