Vuosien mittaan microsoftin perustajasta Bill Gatesista, yhdestä maailman rikkaimmasta miehestä, on tullut myös yksi maailman johtavista hyväntekijöistä. Viime vuosina hän on lahjoittanut miljooniaan Afrikkaan pelastaakseen maanosan köyhyyden kierteestä, tai niin hän ainakin sanoo. Tämä mielessään hän perusti Bill & Melinda Gatesin säätiön nimissä Afrikan vihreän vallankumouksen liittouman, AGRA:n.
Suuri hyväntekijä voi kuitenkin olla johdattamassa maanosaa ojasta suoraan allikkoon.
AGRA:n mukaan sen tarkoitus on parantaa siemeniä bioteknologisesti, minkä vuorostaan pitäisi vaikuttaa positiivisesti viljasatoihin. Lisäksi AGRA auttaisi viljelijöiden pääsyä markkinoille ja parantaisi viljelykäytäntöjä.
Kysymyksiä AGRA:n pyrkimyksistä alkaa herätä, kun kurkistaa pintaa syvemmälle. Yksi keino, jonka avulla AGRA toivoo saavuttavansa tavoitteensa on – kuten Gates sitä kutsuu – ”luova kapitalismi”. Siinä hyväntekeväisyys kohtaa bisneksen tuottaakseen voittoa. Todellako? Voivatko samat markkinapohjaiset ratkaisut, jotka ovat menneisyydessä kasvattaneet monikansallisten yhtiöiden voittoja tavallisen kansan kustannuksella, nyt löytää paikkansa hyväntekeväisyydessä? On vaikea kuvitella, että monikansalliset yhtiöt, erityisesti AGRA:n taakse ryhmittyneet, olisivat löytäneet omatuntonsa.
Ei ole salaisuus, että AGRA:lla ja Gatesin säätiöllä on yhteyksiä pahamaineiseen Monsanto-yhtiöön. Aiemmat Monsanton johtajat ovat palvelleet AGRA:n hallintoa, ja juuri hiljakkoin Bill Gates investoi miljoonia Monsanton osakkeisiin.
Kuten tiedämme Monsantolla on monopoli maailman siemenmarkkinoilla ja se dominoi jo Amerikan ravintoketjua GMO-ruuillaan. Sen, että Monsanto on sekaantunut asiaan, olisi syytä saada kylmät väreet kulkemaan pitkin Afrikan hallitusten selkäpiitä. Onko afrikkalaisilla hallituksilla saati sitten viljeilijöillä varaa Monsanto-laskun maksamiseen?
Jos Bill Gates olisi kysynyt, mitä mieltä ihmiset ovat, hän olisi oppinut, etteivät ihmiset ole nälissään siksi, ettei heillä ole ruokaa, vaan korruption, huonon johtamisen, sotien ja imperialismin takia. Minulle on selvää että jos AGRA:lta riisuu hyväntekeväisyysleiman, alta paljastuvat tavanomaiset epäillyt – voitonnälkäiset yhtiöt ja kiivas kamppailu Afrikan maiden siemenmarkkinoista.
Mitä maille tapahtuu, jos ruuantuotantoa kontrolloivat monikansalliset yhtiöt? Mitä tapahtuu maiden suvereniteetille, jos ihmisten syömisestä päätetään hallintoneuvostojen kokouksissa?
Sillä, joka säätelee milloin, miten ja mitä ihmiset syövät, on varmasti valtaa ihmisiin – niin poliittista kuin muunkinlaista. AGRA pitäisi torjua selvin sanoin.
Kirjoittaja on helsinki African film festivalin johtaja.