Reilun kaupan tuottajaksi ryhtyminen on kannattanut. Saan ananaksistani takuuhinnan ja sen lisäksi osuuden vuoden voitosta”, maanviljelijä Fausto Umaña iloitsee.
Miehen pellolta poimimat makeat, tuoreet ananasviipaleet maistuvat aivan erilaisilta kuin ne konttialuksen uumenissa kypsytetyt ananakset, joihin olemme Suomessa tottuneet.
Umañan kolmen hehtaarin tila sijaitsee Costa Rican pohjoistasangolla, lähellä San Rafael de Guatuson kylää. Viisi vuotta reilun kaupan ananaksia tuottanut viljelijä on myös paikallisen osuuskunnan Asoproagroinin jäsen.
Reilun kaupan järjestelmä on ollut edullinen myös Umañan työntekijöille. He ansaitsevat sadonkorjuutyössä 1,40 euroa tunnissa. Suuryhtiön istutuksella tuntipalkka jäisi euroon.
Costa Ricassa monikansallisten yritysten valtaviin istutuksiin kohdistuu kielteistä huomiota. Syy löytyy halpoja hedelmiä vientiin tuottavien tilojen työntekijöiden heikoista työehdoista ja maatalouskemikaalien terveyshaitoista.
Reilun kaupan järjestelmä tarjoaa vaihtoehdon, jossa työstä palkitaan asiallisesti ja kemikaalien riskit on minimoitu.
Liittyessään reilun kaupan järjestelmään pientuottaja sitoutuu tiukkoihin ehtoihin, mutta saa tuotteistaan viidenneksen tai jopa kolmanneksen tavallista paremman hinnan.
Välillä takapakkia
Yksi ehto Reilun kaupan tuottajille on torjunta-aineiden käytön rajaaminen. Seurauksena sato voi pienentyä merkittävästi, sillä tuhoeläimet ovat tropiikissa ongelma.
”Haluaisin joskus päästä puhtaaseen luomutuotantoon, mutta helppoa se ei ole”, Umaña myöntää.
Reilun kaupan tuotteita valmistavat tilat tarkastetaan usein. Umañan osuuskunnan sertifikaatti peruttiin viime vuonna, kun muutama sen tuottajista jäi kiinni kielletyn torjunta-aineen käytöstä.
”Aine on muualla Costa Ricassa sallittu, mutta EU:n säännön vuoksi se on kielletty reilun kaupan tiloilla”, osuuskunnan johtaja Yoriely Villalobos Mora selittää.
”Tuottajat olivat myyneet torjunta-aineella käsitellyt ananaksensa muille kuin reilun kaupan ostajille, mutta tarkastajat pitivät sitäkin pelisääntöjen rikkomisena, koska tiloilla ei ollut lupaa edes säilyttää kiellettyjä aineita.”
Joulukuussa 2010 Asoproagroin hyväksyttiin uudestaan reilun kaupan tuotteiden myyjäksi. Nyt osuuskunta aikoo toimittaa Suomeen viikoittain viisi 860 kilon erää ananaksia. Hedelmät myydään Okén ja Pirkan reilun kaupan tuotenimillä.
Suorat yhteydet Eurooppaan
Reilun kaupan seula on tarkka. Edellisen kerran Asoproagroinilla oli ongelmia tarkastajien kanssa, kun paljastui, että tuottajien yhteisölle tarkoitettuja varoja oli päätynyt laittomasti jonkun viraston haltuun.
Osuuskunta ratkaisi ongelman luopumalla välittäjäportaan käytöstä Costa Ricassa luomalla suorat yhteydet eurooppalaisiin jakelijoihin.
Hollantilainen AgroFair toimittaa costaricalaisten reilun kaupan ananakset Suomeen ja muihin EU-maihin. Tuottajamaiden osuuskunnat kuuluvat AgroFairin osakkeenomistajiin.
AgroFairin laatupäällikkö Geert Demeyere tuntee hyvin ongelmat, joita monimutkaiset vaatimukset aiheuttavat tuottajille
“Ensin heidän on osoitettava EU-maiden ja Yhdysvaltojen tuontiyrityksille, että tuotteet täyttävät reilun kaupan tiukat ehdot. Sen jälkeen heidän on vielä hallittava paketointi ja etiketöinti kauppaketjujen edellyttämillä tavoilla.”
Olennaista on myös yltää suuriin toimitusmääriin niin, että kuljetuskontit ovat täysiä ja niitä on useita. ”Yksikkökustannukset alenevat huomattavasti, jos viikoittain lähetetään kolmen kontin sijaan 25 konttia”, Demeyere sanoo.
Isot voittomarginaalit?
Toimitusten pienuus on yksi syy siihen, miksi reilun kaupan tuotteet ovat kaupassa kalliimpia. Ero voi olla vielä varsin suuri, vaikka hintaero esimerkiksi kilpaileviin banaaneihin pienenee nopeasti.
Vähittäiskaupat kieltäytyvät paljastamasta reilun kaupan tuotteiden hinnoittelupolitiikkaansa. Niitä on syytetty isoista voittomarginaaleista, jotka perustuvat kuluttajien valmiuteen maksaa ylimääräistä ”hyvänolon tunteesta”. Hintaero on välillä revähtänyt entistäkin suuremmaksi, kun tavallisia tuotteita on myyty tarjoushintaan.
AgroFairin Suomen aluepäällikkö Tuija Kopra on kuitenkin tyytyväinen vähittäiskauppojen nopeisiin päätöksiin sisällyttää reilun kaupan ananakset valikoimiinsa.
Kauppojen mielestä ananakset sopivat hyvin reilun kaupan tuotteiksi ja ne ovat halukkaita kampanjointiin.
“Ananasta on myynnissä jo nyt, tosin saatavuus vaihtelee viikoittain”, Kopra sanoo.
“Costa Rican ohella reilua ananasta tuodaan myös Ghanasta. Juuri nyt Ghanasta tuodaan enemmän. Costaricalaisia ananaksia saa kuitenkin jatkuvasti Keskon ja Suomen Lähikauppojen myymälöistä.”
Kopra muistuttaa, että kampanjoissa tarvittavien suurten määrien toimittaminen on istutus- ja korjuuaikatauluineen vaativaa pientuottajille.
”Koska takaamme tuottajille kiinteän vähimmäishinnan, meillä ei ole varaa alennettuihin hintoihin perustuviin kampanjoihin”, hän sanoo.
”Kuluttajien informoimisessa olemme riippuvaisia reilun kaupan järjestöjen toiminnasta. Lopulta kaikki on kuitenkin kiinni kysynnästä. Toivomme, että yhä useampi kuluttaja päätyy ostamaan reilun kaupan ananaksia.”
Tukea paikallisille yhteisöille
Reilun kaupan houkuttelevuutta täydentää niin sanottu reilun kaupan lisä. Lisä on tavallisesti muutama sentti kiloa kohti, ja se käytetään tuottajien paikallisten yhteisöjen hyväksi.
”Costaricalaisten osuuskunta on ostanut lisillä kouluihin tietokoneita ja rahoittanut vesihuollon parannustöitä. Rahaa on käytetty myös tuottajien ensiapu- ja työsuojelukoulutukseen. Shampoota ja kosmetiikkaa valmistavalle naisyhdistykselle on rakennettu toimitilat, ja kouluruokailua on kohennettu hedelmillä”, osuuskunnan johtaja Mora kertoo.
Reilun kaupan järjestelmä tukee apurahoilla myös nuoria. Tuen saajiin kuuluu Umañan poika Ronald. Hän opiskelee paikallisessa yliopistossa kirjanpitoa päivän viikossa.
”Kova ponnistelumme on kannattanut. Koko yhteisömme on hyötynyt siitä”, Mora kiteyttää.
Hänen mukaansa osuuskunnan lähiajan suunnitelmiin sisältyy oman pakkaamon pystyttäminen. ”Sen avulla parannamme pakkaustemme ja kuljetusten laatua. Saamme kaikkiin tuotteisiimme oman logomme ja reilun kaupan merkin.”