Miksi ihmeessä asianajaja Badee Izzat Aref, 76, halusi puolustaa Irakin entistä diktaattoria, hirmuhallitsija Saddam Husseinia – vieläpä ilman korvausta?
”Jos valta olisi vaihtunut vallankaappauksen tai jonkun valtion sisäisen tapahtuman seurauksena, en luultavasti olisi ryhtynyt tähän työhön”, Izzat kirjoittaa arabiaksi sähköpostihaastattelussa.
Hän on nyt Irakissa ja sanoo, että voi tulla murhatuksi millä hetkellä hyvänsä.
”Minusta tuntuu, että Yhdysvaltojen hallitsema media johdattaa teitä eurooppalaisia harhaan. Totuus on, että Irakissa ei ole tällä hetkellä lakia”, hän sanoo.
Izzatin mukaan asianajajien työskentely Irakissa on lähes mahdotonta. Syytetyillä ei ole mahdollisuutta saada rehellistä oikeudenkäyntiä.
Izzat oli yksi Saddam Husseinia puolustaneista asianajajista vuosina 2005–2006 käydyssä oikeudenkäynnissä. Husseinin lisäksi Izzat on puolustanut monia muitakin Irakin kaadetun hallinnon johtajia.
Vaarallinen tehtävä
Jotta voisimme ymmärtää Izzatin valintoja, on mentävä ajassa aimo askel taaksepäin.
Izzat kertoo eroneensa Baath-puolueesta paljon ennen Saddamin valtaannousua, vuonna 1969. Saddamin valtakautta hän ei sympatisoinut – eikä kiellä silloin tehtyjä virheitä.
Siitä huolimatta hän ryhtyi puolustamaan Saddamin hallinnon jäseniä Irakin sodan alkamisen jälkeen.
”Jokaisen kansalaisen velvollisuus on puolustaa isänmaataan ulkomaalaisten valloittajien edessä. Olen yhä ylpeä siitä, mitä tein Irakin laillisen johtajan ja hänen järjestelmänsä vuoksi. Järjestelmä oli myös YK:n tunnustama”, hän sanoo.
Izzatin tehtävä on vaikea: hänen päämiehilleen on langetettu kuolemantuomio yksi toisensa jälkeen. Tehtävä on myös äärimmäisen vaarallinen: Saddamin oikeudenkäynnin aikana kolme puolustusasianajajaa tapettiin.
On vahvoja epäilyjä, että Yhdysvaltain tukema Irakin nykyhallitus on vastuussa murhista, vaikka veritekoihin Irakissa syyllistyy usein myös ääriuskonnollinen ja tuomioistuinta lähellä oleva miliisi.
Izzatin kohtalo olisi saattanut olla kollegoidensa kaltainen, ellei hän olisi päässyt pakenemaan Irakista vuonna 2007. Mutta vaara ei ole ohi. Koska Jordanian lait eivät sallineet Izzatin harjoittaa ammattiaan, hänen täytyi palata Irakiin alkuvuodesta.
Saddam yhdisti irakilaiset
Bagdadin yliopistosta oikeustieteilijäksi valmistunut Izzat työskenteli uransa alussa valtion viestintäministeriössä. Pesti päättyi, kun nuorukainen riitautui tuolloisen vasemmistohallinnon kanssa. Niinpä hän perusti oman asianajotoimiston vuonna 1972.
Vuosien varrella Izzat puolusti lukuisia silloisen opposition – nykyisin vallassa olevan Da’wa-puolueen jäseniä – Saddamin mielivaltaa vastaan.
Izzat onnistui pelastamaan kymmeniä ihmisiä puolustamalla heitä Saddamin aikana toimineissa erityistuomioistuimissa. Ne olivat samantapaisia kuin nyt kaikkialle Irakiin levinneet poikkeustilatuomioistuimet.
”Niissä valtaosa tuomioista on kuolemantuomioita, eivätkä oikeudenkäynnit kestä tuntia kauempaa”, Izzat sanoo.
Irakin Saddamin aikaista lainsäädäntöä Izzat kehuu ”pääosin kunnialliseksi ja itsenäiseksi”. Hän kuitenkin myöntää, että Saddam oli diktaattori, joka vainosi julmasti kaikkia hänen kansallista järjestystään uhmaavia.
Saddamin suureksi ansioksi Izzat laskee kuitenkin sen, että vahvan johtajan onnistui yhdistää Irakin kansa.
”Saddamin hallinnossa oli virheitä ja sillä oli kielteiset puolensa. Hänen virheensä eivät kuitenkaan vastaa edes promillea siitä, mitä maassa nyt tapahtuu.”
Miliisin silmätikkuna
Vuonna 2003 Saddamin valtakausi sitten päättyi, kun Yhdysvalotjen liittouma syrjäytti diktaattorin. Myöhemmin muistamme seuranneemme maan alle piiloutuneen hirmuhallistijan nuhjuista paljastumista tv-kameroiden edessä.
Marraskuussa 2006 irakilaisoikeus tuomitsi Husseinin kuolemaan rikoksista ihmisyyttä vastaan. Tuomio pantiin toimeen hirttämällä 30. joulukuuta 2006.
”En olisi uskonut, että Bush ja Euroopan maat – Suomi muiden muassa – lähtisivät niin helposti ottamaan askeleen, joka maksoi miljoonien irakilaisten hengen, romutti maan perustan ja johti museoiden varastamiseen ja tuhoamiseen. Hyökkäys Irakiin ajoi miljoonat ihmiset pakolaisiksi ja teki lopun Irakin miesten – ennen kaikkea Saddam Husseinin – rakentamasta sivilisaatiosta”, Izzat sanoo.
Vuonna 2004 Izzat liittyi Saddamin hallinnon ylimpien johtajien puolustusryhmään. Se teki hänestä uskonnollisesti fanaattisen miliisin silmätikun.
Muutamia Izzatin lapsista kidnapattiin. Saatuaan lapsensa hengissä takaisin Izzat lähetti perheensä turvaan Jordaniaan. Sen jälkeen yksi hänen alaisistaan tapettiin.
Käsirautoja ja tuhopoltto
Oikeussalissa ongelmat kärjistyivät maaliskuussa 2007. Izzat sanoi istunnossa, että hänen hallussaan olevien todisteiden mukaan vuonna 1988 Halabjan kylään tehtyä 5 000 kurdia tappanutta kaasuiskua eivät tehneet irakilaiset vaan iranilaiset.
Izzatin väite sai tuomarin raivostumaan, sillä monilla tuomioistuimen jäsenistä on läheisiä suhteita Iraniin. Tuomari keskeytti oikeudenkäynnin ja muistutti, että kolmea kuukautta aiemmin Izzat oli kutsunut televisiossa oikeuslaitosta ”murhalaitokseksi”, Saddamin tuomioon viitaten.
Tuomari näki lausunnon tuomioistuimen loukkauksena, josta voi saada seitsemän vuoden vankeustuomion.
Izzat pidätettiin ja raahattiin ulos oikeussalista käsiraudoissa.
”Tuossa vaiheessa amerikkalaiset sotilaat ympäröivät minut”, Izzat muistelee.
Amerikkalaiset olivat hyvin ärtyneitä tuomarin toiminnasta, sillä kaikki tapahtui kameroiden edessä ja heijasteli Izzatin mukaan ikävästi sitä, millaista oikeutta Yhdysvaltojen valvoma tuomioistuin jakaa.
Izzat vietiin turvataloon Yhdysvaltojen hallitsemalle ”vihreälle vyöhykkeelle”. Muutaman päivän päästä hänet siirrettiin salaa Syyriaan kautta Jordaniaan.
Yhdysvaltojen kasvojenkohotus
Izzat uskoo, että Yhdysvaltojen kasvojenkohotus pelasti hänen henkensä. ”Vaikka olen nyt ja tulevaisuudessa jyrkästi miehitystä vastaan, olen kiitollinen amerikkalaisille. Minut olisi tapettu, jos minut olisi jätetty irakilaisten huostaan.”
Izzatin paettua Jordaniaan hänen toimistonsa Bagdadissa poltettiin.
Vaikka Izzat on nyt neljä vuotta myöhemmin palannut Bagdadiin ja perustanut uuden toimiston, tilanne Irakissa on hänen mukaansa yhä äärimmäisen huono. Hän sanoo, että Irakia on kohdannut katastrofi – sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja että todellisuus Irakissa on paljon pahempi kuin ulkomaailmassa tiedetään.
”Se, mitä näette satelliittikanavilta, ei edusta edes yhtä promillea niistä salamurhista ja mielivaltaisista teloituksista, joita Irakissa tapahtuu. Maa on jakautunut kantoneihin, ja eri kansanryhmät ja uskontokunnat taistelevat keskenään.”
Hengenvaarasta huolimatta Izzat aikoo jatkaa asianajajan työtään.
Vuosien 2006–2007 tapahtumien osalta lähteenä käytetty haastattelua, jonka yhdysvaltalainen palkittu Irak-toimittaja Dahr Jamail julkaisi blogissaan 12. huhtikuuta 2007.