Moni lapsi on kyllästynyt vanhempiensa lapsuusmuisteloihin. Siis niihin, joissa sankarikoululainen hiihti kouluun kesät talvet, vaikka matkaa kertyi 20 kilometriä suuntaansa. Niissä samoissa ajan tuhraamissa muistoissa lasten ainoita virikkeitä olivat sahapukki ja suomen pystykorva. Leikkikaluiksi riittivät käpylehmät.

Ajat ovat toiset ja niin ovat lelutkin. ”Nyt mä äiti tiedän, mikä sua vaivaa. Sulla ei ollut pienenä Nintendoa”, sanoi työkaverin poika äidilleen ja vakuutti vielä erikseen, että isot lapset kerta kaikkiaan tykkäävät sähköstä.

Niin oikeassa kuin ekaluokkalainen kannanotossaan olikin, ei vanhaa kunnon käpyeläintä kannata ihan tyystin hylätä. Jonakin päivänä voi tulla sähkökatkos tai paristot voivat loppua kesken kaiken. Juuri silloin on käpylehmän aika.

Käpylehmän luomiseen tarvitaan vain vähän materiaalia. Ensinnäkin otetaan käpy – paras on ihan tavallisen picea abiesin eli metsäkuusen kypsä, suomunsa avannut hedelmä. Sen lisäksi tarvitaan vähintään neljä tikkua. Hätätapauksessa tulitikutkin menettelevät. Tikut työnnetään kävyn suomujen lomaan siten, että lehmä seisoo tukevasti neljällä jalalla. Sarvet tai utareet voi halutessaan rakentaa lyhyemmistä tikkusista. Ja a vot, vähän mielikuvitusta peliin ja leikki voi alkaa.