Maanantai-iltana kuudelta Havannan rantabulevardi Malecón on lähes tyhjä. Rantakadulla kävellään, ulkoilutetaan koiria ja lenkkeillään. Nuorten ilta on vasta alkamassa. Kahdeksan kilometriä pitkälle kadulle kerääntyy iltaisin ja viikonloppuisin tuhansia nuoria. Puolelta öin musiikki soi täysillä, meno on kovaäänistä, joku juo kotipolttoista rommia. Viimeisimmät juhlijat hortoilevat kadulla vielä aamukuudelta.
27-vuotias Alain Riveron on juuri päättänyt päivän havannalaisessa terveyskeskuksessa. Hän on valmistunut yleislääkäriksi ja erikoistuu parhaillaan kirurgiksi havannalaisessa sairaalassa.
Tulevaisuus näyttää hyvältä: lääkärille on aina töitä.
”Talous on nyt nousussa, mutta menee aikansa ennen kuin muutokset näkyvät.”
Kuubassa yksityisyrittäjyys on kasvussa. Hallituksen on pakko sallia yksityistäminen, sillä valtiolla ei ole rahaa eikä töitä. Vielä joitakin vuosia sitten yli 90 prosenttia työntekijöistä oli valtion palveluksessa.
Paikalliset epäilevät, että lähitulevaisuudessa jopa puoli miljoonaa valtion työntekijää saa potkut.
”Nuorten työttömyys on jo iso ongelma. Uskon, että tulevaisuuden ala on turismi, ja moni nuori saa töitä oppaana tai hotelleista. Karibian alueella turisteista kilpaillaan ja Kuuba on jäänyt muista maista jälkeen. Meillä kehitys on ollut tuskallisen hidasta”, Riveron sanoo.
Koska koulutus- ja terveydenhuolto ovat Kuubassa ilmaisia, nuorten elämä ei ala opintolainavankeudessa. Riveronin mukaan kuka tahansa lahjakas pääsee yliopistoon.
”Aina puuttuu jotain. Jos on rahaa, ei ole rakkautta – ja toisin päin. Meillä latinoilla on kuitenkin taito löytää syy olla onnellinen.”
Riveron ei halua pois Kuubasta. Hän on kohtalaisen tyytyväinen kotimaassaan. ”Castron jälkeen Kuubassa varmaan aukeaa kolmas tie, joka on sekoitus sosialismia ja kapitalismia”, hän ennustaa.
Hän on tavannut Fidel Castron kaksi kertaa ja päässyt kerran juttelemaankin tämän kanssa. ”Castro vaikutti sympaattiselta. Hän ja Che Guevara ovat vallankumouksen symboleja ja edelleen tärkeitä, mutta nykynuorilla on jo uudet idolit. Rakastamme muusikoitamme ja kirjailijoitamme.”
Omiksi idoleikseen Riveron nimeää yli 90-vuotiaan balettitanssija ja baletin johtaja Alicia Alonson sekä 1922 syntyneen runoilijattaren Carilda Oliver Labran.
Omaan kotiin ei ole varaa
Jose Bouzalez, 22, istuu aallonmurtajalla tyttöystäväänsä kietoutuneena. Hän ei halua kuvaan. ”Jos voisin, muuttaisin Kuubassa kaiken. Meillä on huono hallitus. Maata johtavat vanhat miehet. Mutta olen syntynyt Kuubassa ja täällä pysyn. Minua ei päästetä pois”, Bouzalez sanoo.
Kuten lukuisilla kuubalaisilla, myös Bouzalezilla on sukulaisia Yhdysvalloissa. Täti muutti Miamiin jo 80-luvulla. Bouzalez itse haluaisi kuitenkin Eurooppaan. ”En tunne saksalaisia tai osaa kieltä, mutta olen lukenut kirjoja Saksasta. Se vaikuttaa hienolta maalta. ”
Nuori mies on parhaillaan armeijassa, joka kestää kaksi vuotta. Hän vapautuu palveluksesta pian ja jatkaa sen jälkeen insinööriopintojaan, haaveissaan laivainsinöörin ammatti.
Bouzalez puhuu hyvää englantia, mikä ei ole Kuubassa vielä yleistä. Koulussa opiskellaan pakolliset alkeet, mutta niillä ei monikaan keskustele. Bouzalezkin on oppinut kieltä turisteilta.
”Olen onnellinen, vaikka elämä onkin aika mahdotonta. Sosialismissa on kuitenkin hyvät puolensa. Meillä on ilmainen koulutus, mutta koulutustaso ei taida kuitenkaan olla ihan yhtä hyvää kuin Euroopassa”, hän epäilee.
Kuubassa on valtava asuntopula. Suurin osa nuorista aikuisista asuu kotonaan tai avioiduttuaan anoppilassa. Jos Havannasta vuokraisi asunnon, sen vuokraan uppoaisi helposti koko kuukauden palkka.
Vaikka asuntomarkkinat ovatkin vapautumassa, ei Bouzalezilla, kuten monella muullakaan tavallisella kuubalaisella, ole varaa ostaa omaa asuntoa. Kuubalaisten keskipalkka on noin 400 pesoa eli noin 16 euroa kuukaudessa.
Bouzalez siis asuu äitinsä kanssa pienessä, lähes satavuotiaassa kotitalossa ainakin seuraavat kymmenen vuotta?
”Ehkä kaksikymmentä, kolmekymmentä vuotta. Kuka tietää”, hän korjaa.
Bouzalez ei usko, että Fidel Castron kuolema muuttaa Kuubaa oleellisesti.
”Sosialismi varmaan päättyy hänen kuolemaansa. Mutta muutos vie aikaa, koska maata johtaa kymmenen vanhusta. Haluamme enemmän vapautta, esimerkiksi matkustella, mutta kahdeksankymppiset miehet jatkavat vanhaan malliin.”
Tarjoilija tienaa opettajaa paremmin
Neljän-viiden tunnin ajomatkan päässä Havannasta on reilun 70 000 asukkaan pikkukaupunki Trinidad. Vuonna 1514 perustettu Trinidad on kohtalaisen hyvin säilynyt siirtomaa-ajan kaupunki, joka on päätynyt myös Unescon maailmanperintökohteeksi.
Lämpö nousee loppuvuodesta yli 30 asteeseen. Ilma seisoo. Eletään matalaa turistikautta, mutta paikallisten on yritettävä haalia rahaa kokoon vaikka myymällä palmunlehdistä taitavasti näpertämiään heinäsirkkoja. Nuorilla olisi parhaat mahdollisuudet työllistyä Havannassa ja Santiago de Cubassa, mutta muuttoa on rajoitettu myös maan sisällä.
Tarjoilijat ja hotellisiivoojat tienaavat Kuubassa nyt hyvin, paremmin kuin monet lääkärit tai lakimiehet. Huippupaikoissa tarjoilijat voivat kuulemma parhaimmillaan saada jopa 70 euron verran tippeinä päivässä.
Neylys Gonzalez Valdívialla, 26, on käynyt tuuri. Hän on päässyt töihin tarjoilijaksi juuri avattuun paladariin. Trinidadin keskustan vuonna 1740 rakennettuun taloon avattu kotiravintola on tavallista komeampi. Se on sisustettu kauttaaltaan antiikkihuonekaluilla, jotka omistaja on löytänyt lähinnä kuubalaisilta antiikkimessuilta. Yhdessä ruokasalissa on leveä parisänky, mutta ei siinä kukaan nuku. Se vain kuulemma oli niin kaunis esine, että se piti panna näkyville.
Gonzalez Valdívia, jonka kaikki paikalliset tuntevat El Capyna, on koulutukseltaan kielten opettaja. Hän on opiskellut Santa Claran yliopistossa ranskaa ja englantia. Nyt hän opiskelee yksityisopetuksessa venäjää, sillä Kuubassa käy paljon venäläisiä turisteja.
”Olen mieluummin tarjoilija kuin opettaja. Opettajana tienasin 25 CUC:ia (hieman yli 17 euroa) kuukaudessa, nyt saan saman verran päivässä tippeinä.”
Gonzalez Valdívia haluaisi päästä kiertämään maailmalle. Hänen isänsä on myös opettaja ja oli 1980-luvulla töissä Nicaraguassa. Gonzalez Valdívialla on siellä syntynyt sisko. Hän on hakenut kolme kertaa viisumia Nicaraguaan ja saanut aina kieltävän vastauksen. Viranomaisten mielestä hän kuuluu riskiryhmään. Hän voisi loikata.