On alkuillan happy hour 50th Street Barissa Yangonin keskustassa. Tunnelma punatiiliseen siirtomaa-ajan rakennukseen kunnostetussa baarissa ilmentää hyvin optimismia, jonka Burman avautuminen on luonut. Maahan rynnivät ulkomaiset liikemiehet, kehitysyhteistyön tekijät, turistit ja muut onnen onkijat ovat mukavassa pikku nousussa. Ideat lentävät ja kaikki on mahdollista. Verkostoja ja liikekumppanuuksia syntyy.

Monen tuoreen tulijan tavoin australialainen Peter Silvester ja amerikkalainen Allison Morris­ ovat asettuneet Yangoniin hiljattain. Pariskunta tutkii mahdollisuutta perustaa yhteiskunnallisiin yrityksiin keskittyvä yrityshautomo.

”Olemme tehneet hommia kehitysyhteistyön parissa ja halusimme perustaa jotain omaa. Burma vaikuttaa juuri nyt lupaavalta paikalta”, Silvester sanoo. Viimeksi hän on työskennellyt Maailmanpankin konsulttina Washingtonissa.

Pariskunnan puheissa toistuvat adjektiivit lupaava, optimistinen, nouseva. Ja miksipä ei: maassa on valtavasti luonnonvaroja, suuria tulevia infrastruktuurihankkeita ja 60 miljoonan asukkaan potentiaaliset markkinat.

Burma on pitkästä aikaa uusi avautuva maa. Siksi kaikki haluavat nyt tänne.

Hengästyttäviä uudistuksia

Viime vuonna Burmaan, toiselta nimeltään Myanmariin, valittiin puoli vuosisataa kestäneen armeijadiktatuurin jälkeen ensimmäinen siviilihallinto. Johtajaksi nousi entinen kenraali Thein Sein. Hän oli monien mielestä vain armeijan ohjailema nukkehallitsija. Uuden hallinnon suurisuisia uudistuspuheita ei otettu kovin tosissaan.

Mutta Burma yllätti. Poliittisia vankeja on vapautettu – heidän joukossaan oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi, joka teljettiin kotiarestiin vuoden 1990 vaalien mainingeissa.

Myös lehdistön sensuuria on höllennetty ja ennakkosensuuri poistettu. Niin ikään maahan on perustettu ihmisoikeuskomissio ja säädetty uusia lakeja. Veronkantoa tehostetaan samalla, kun lahjuskulttuuria yritetään kitkeä.

Länsimaat ovat palkinneet uudistuksia löysäämällä varovasti talouspakotteita. Huhtikuussa EU jäädytti suurimman osan sanktioista vuodeksi. Myös muun muassa Yhdysvallat, Australia, Kanada, Sveitsi ja Norja ovat höllentäneet tai poistaneet pakotteita.

Suomalaisetkin ovat kiinnostuneita: Finpro vie Burmaan korkean tason bisnesdelegaation lokakuussa.

”Nopeasti uudistuva Myanmar ei ole kuitenkaan helppo markkina, vaan kotiläksyt pitää tehdä kunnolla”, kuvailee Finpron Bangkokin-toimiston johtaja Kai Tuorila sähköpostitse.

Länsiyritykset ovatkin tällä hetkellä opiskeluvaiheessa. Vaikka puheiden tasolla näyttää, että Burma kokee parhaillaan länsiyritysten ryntäystä, konkreettisia investointeja on vielä vähän.

Epävarmuutta luo vielä sekin, miten maan reuna-alueilla kytevät etniset konfliktit kehittyvät.

Eettisyys suurennuslasin alla

Länsiyrityksiä huolettavat myös ihmisoikeudet ja demokratiakehitys. Esimerkiksi avautuvia televiestintämarkkinoita silmäilevä Ericsson perusti Yangoniin toimiston kesäkuussa. Yrityksen lehdistötiedote alleviivasi sen pyrkimyksiä toimia maassa eettisesti, ihmisoikeuksia ja demokratiaa tukien. Ericsson käynnistelee jo yhteistyötä kahden ihmisoikeusjärjestön kanssa.

Burmalainen järjestökonkari Win Myo Thu ei pidä länsimaisten yritysten eettisiä puheita pelkästään tekopyhinä. Hän kertoo esimerkkinä erään Burman vähittäiskauppamarkkinoille pyrkivän monikansallisen yrityksen hyvistä aikeista tuottaa 80 prosenttia raaka-aineista paikallisesti ja pitää silmällä tuotannon ympäristövaikutuksia.

”Tämä kuulostaa tietenkin hyvältä”, Win Myo Thu sanoo. ”Mutta kysymys on, pystyykö yritys oikeasti toteuttamaan aikeensa. Burmalaisilla kumppaniyrityksillä ei välttämättä ole kykyä tuottaa vaaditun tason palveluita. Tämä vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mikä on ristiriidassa nopeiden voitto-odotusten kanssa.”

Ennaltaehkäisevään viestintään on tarvetta, koska länsiyritysten toimia valvotaan nyt silmä kovana. Esimerkiksi Human Rights Watch -järjestö kritisoi talouspakotteiden poistamista tilanteessa, jossa maan hallinto on edelleen heikko ja armeija dominoi taloutta. Riskit ovat suuria erityisesti öljy- ja kaivannaisteollisuudessa. Vaarana on, että luonnonvarat ryövätään paikallisten nenän edestä.

Jotain rajaa Win Myo Thun mukaan länsiyritykset edes yrittävät, mutta aasialaiset eivät paljoa ympäristöstä tai ihmisoikeuksista välitä.

”Meidän työmme on pistää kaikki yritykset koville”, Win Myo Thu sanoo ja nauraa päälle.

Ja niin burmalaiset ovat pistäneetkin. Viime syksynä presidentti Thein Sein taipui järjestöjen paineessa ja peruutti kiinalaisyrityksen miljardien arvoisen patohankkeen Myitsonessa, pohjoisessa Kachinin osavaltiossa. Kansalaisyhteiskunta pystyi vaikuttamaan poliittiseen päätökseen – luultavasti ensimmäistä kertaa koko maan historiassa.

Burmalaiset ovat muutenkin terveen varovaisia investointien suhteen.

”Jos aiot tulla markkinoille niin, että tuot työvoiman ja tuotteet ulkomailta, niin pysy kotimaassasi. Meitä on riistetty jo ihan tarpeeksi, emme ole kiinnostuneita”, sanoo burmalais-englantilainen bisneskonsultti Robert Easson, joka auttaa länsiyrityksiä kartoittamaan Burman markkinoita.

Ulkomaisia investointeja säätelevän lain luonnos oli ensin varsin liberaali. Parlamenttikäsittelyssä sitä on haluttu tiukentaa. Perusteluna on kotimaisten yritysten suojeleminen ulkomaiselta kilpailulta. Lehden mennessä painoon parlamentti oli antanut hieman periksi kaikkein protektionistisimmista vaatimuksista, mutta keskustelu jatkuu yhä.

Toisaalta tietyt luonnoksen investointirajoitteet vaikuttavat suosivan armeijaeliitin liiketoimia, Easson huomauttaa.

”Eniten olen huolissani siitä, että hallitus harkitsee viiden miljoonan dollarin minimi-investointia. Tämä lopettaisi muut paitsi luonnonvaroihin kohdistuvat investoinnit. Tästä taas hyötyisivät ainoastaan armeijaeliitin omistamat yritykset.”

Paikalliset pidättyväisempiä

Joka tiistaisessa illanvietossa Pansodan-galleriassa ulkomaalaisilla on tuttu huuma päällä. Käyntikortit lentävät ja keskustelu Burman tulevaisuudesta käy kiivaana.

Paikalliset ovat varovaisempia. Gallerian omistajan Aung Soe Minin­ mukaan poliittiset ja taloudelliset uudistukset ovat kyllä olleet merkittäviä, mutta jokapäiväisessä elämässä mikään ei oikein ole vielä muuttunut.

Moni burmalainen toistaa samaa. Myös taksikuski Kyaw Kyaw, joka ajaa minut lentokentälle brittihallinnon aikana rakennettujen upeiden huviloiden ohi. Hänen oma liiketoimintansa näyttää kuitenkin hyvältä.

”Viime vuonna tähän aikaan ei ollut ulkomaalaisia lainkaan. Ihan nolla”, Kyaw Kyaw sanoo. ”Mutta nyt asiakkaita on hyvin, vaikka ei ole turistisesonki.”

Lue myös reportaasi Burman järjestötilanteesta:

”Järjestöt kesyttävät valtiota Burmassa”
https://staging.maailmankuvalehti.fi/artikkelit/11843