Aihe on herkullinen. Suomalaismiehet lähtevät Thaimaahan lomalle ja löytävät kumppanikseen paikallisen naisen. Parit muuttavat Suomeen ja aloittavat arkielämän yhteisenä kielenään huono englanti, jos sitäkään.

Myönnän, että suhtaudun asetelmaan varauksella. En ole täysin kyyninen sen suhteen, etteikö parin välille voisi syntyä todellista rakkautta. Uskon kuitenkin, että parien keskuudessa on enemmän järkiliittoja ja hyväksikäyttöä kuin keskimääräisellä suomalaisella pariskunnalla. Eikä suomalaisillakaan pareilla mene hirveän hyvin, kun katsotaan perheväkivaltatilastoja. Uskomukseni perustuu ainoastaan omaan ennakkoluulooni.

Meillä kaikilla on aiheesta mielipide. Sen on huomannut myös Kummisetäni thaimorsian -dokumentin ohjaaja Wille Hyvönen.

”Kaikilla on joku tuttu, jolla on thaimaalainen vaimo tai tyttöystävä. Ja kaikilla tuntuu myös olevan vahvoja mielipiteitä asiasta. Ajatellaan, että naiset ovat vähintään kevytversioita prostituoiduista ja miehet surkimuksia.”

Hyvönen ei itsekään ollut vapaa ennakkoluuloista, päinvastoin. Mutta hänen kummisetänsä ei ollut mikään surkimus. Mikä tätä oikein vaivasi?

Lihakauppias lähtee lomalle

Wille Hyvönen oli alun perin suunnittelemassa fiktioelokuvaa suomalaisista miehistä, jotka ottavat itselleen thaimorsiamen, kun hän tajusi kummisetänsä olevan juuri sellainen. Hyvönen päätti lähteä kummisetänsä mukaan kuukaudeksi Thaimaahan ottamaan selvää, mikä tämä uusi morsian, Pin eli Yupin Chuamram,­ oikein oli naisiaan.

Ennen matkaa Hyvönen kyseli kummisetänsä, äitinsä veljen, kotikaupungissa Varkaudessa ihmisiltä, millaisena ihmisenä he Seppo Tossavaista pitävät.

”Seppoa pidettiin komeana, hyväkäytöksisenä, rauhallisena ja kunnollisena miehenä.”

Ei siis mikään surkimus, vaan kuumaa valuuttaa parisuhdemarkkinoilla. Viisikymppinen Tossavainen pyörittää lihakauppaa poikansa ja ex-vaimonsa kanssa. Välit perheeseen ovat lämpimät.

Epäilen, onko Sepolla jonkinlainen pakkomielle thainaisiin. Hänellähän on jo yksi thaisuhde takana, joka päättyi, kun selvisi, että nainen halusi vain rahaa. Hyvönen vakuuttaa, ettei kyse ole pakkomielteestä. Suomalaisiakin naisystäviä on ollut. Seppo meni lomalle ja rakastui.

Tossavainen on Hyvösen läheisin ihminen oman perheen ulkopuolelta. Vaikka muuten suku on kaukaista, niin kuin suomalaisilla usein, kummisetä on pysynyt lähellä. Ei ihme, että nuorukainen huolestui Tossavaisen valinnoista.

Dokumentissa Hyvönen panee koville paitsi kummisetänsä myös itsensä. Katsoja saa kiemurrella penkissä kiusaantuneena, kun tärkeistä asioista puhutaan suoraan – toisinaan niin suoraan, että se menee yli kaikkien rajojen.

Ohjaajan aidot tunteet

Hyvönen, 25, vaikuttaa rohkealta elokuvantekijältä. Hän haluaa tehdä lisää elokuvia, joissa laittaa omat ennakkoluulonsa koetukselle.

Nuoressa ohjaajassa on luontaista teatraalisuutta. Kun näin hänet valkokankaalla olin varma, että osa dokumentista on käsikirjoitettua. Monet asiat vaikuttavat kaurismäkeläisen harkituilta, hiljaisuudet puheen lomassa, keskushenkilöiden etäisyys toisiinsa, tunnepurkaukset. Mutta haastattelutilanteessa ymmärrän, että se kaikki on osa Hyvösen persoonallisuutta.

Hän vakuuttaa hieman hämmentyneenä, ettei ole liioitellut tai lavastanut mitään. Katsoja näkee Hyvösen tunteet.

”En koe olevani erityisen älykäs tai lahjakas. En osaisi tehdä objektiivista dokumenttia ydinvoiman vaaroista. Tämä on oma keinoni puhua, annan sydämeni.”

Hyvönen haluaa tehdä dokumentteja, jotka viihdyttävät.

”Viesti menee paremmin perille, kun se saa myös nauramaan.”

Yhteinen estetiikka

Kummisetäni thaimorsian on Hyvösen ensimmäinen pitkä elokuva. Hän on ohjannut aiemmin mainoksia, lyhytelokuvia ja musiikkivideoita. Onkin aikamoinen saavutus, että ensiohjaus on valittu mukaan Amsterdamin Idfa-dokumenttifestivaalin opiskelijasarjaan.

Sinne on aiemmin päässyt Suomesta ainoastaan Elina Hirvonen Espanjan tomaatinpoimijoista kertovalla dokumentillaan Paratiisi – kolme matkaa tässä maailmassa.

Esikoinen on tuonut mukanaan myös paljon enemmän mediajulkisuutta kuin mitä Hyvönen osasi odottaa.

Koska elokuvan loppuratkaisu on tärkeä koko katselukokemuksen kannalta, en paljasta sitä tässä. Mutta noin yleisellä tasolla voimme pohtia sitä, mikä on rakkauden asema tilanteessa, jossa toisella on kaikki, rahat ja valta, ja toisella ei mitään.

”Onko rahalla niin suurta merkitystä?” haastaa Hyvönen. ”Eikö rakkaus ole isompi voima? Thaimaalaiset itse eivät tee asiasta niin isoa numeroa.”

Jos rakkaus on totta, raha on vain väline. Mutta mitä jos rikkaasta pidetään vain rahojen takia? Miten kaksi ihmistä, joiden tilanne on niin erilainen, voisi luottaa toisiinsa?

Seppo Tossavainen ja Yupin Chuamram kertovat elokuvassa omat vastauksensa. Itselleni silmiä avaava kohtaus oli se, missä Pin tutustuu Suomessa ensimmäistä kertaa Sepon kotiin. He kiertävät käsi kädessä huoneesta toiseen. Pin vaikuttaa tyytyväiseltä. Itse asiassa Tossavaisen koristeelliset tyylihuonekalut eivät poikkea kovinkaan paljon thaimaalaisesta estetiikasta. Ensimmäistä kertaa tajuan, että tällä parilla saattaa olla jotakin yhteistä.

Hyvönen kertoo, että pariskunnalla on yhteisiä mielenkiinnon kohteita kuten luonto ja puutarhanhoito. Tietenkin on. Sellainen ei vain minulle omilta ennakkoluuloiltani juolahtanut edes mieleen.

Dokumenttielokuvan Kummisetäni thaimorsian ensi-ilta 16.11.