”Korkeakoulutettujen työttömyysaste on suhteellisen suuri; näin ollen työnantajilla on ’varaa’ kohdella heitä huonosti. Nuoret etsivät epätoivoisesti töitä, ja roikkuvat näissä ’harjoittelupaikoissa’ joskus hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti aukeavan työpaikan toivossa. Valtion virastoissa ja ministeri- öissä. on vallalla tuottavuusohjelma, jonka puitteissa työpaikkoja julkiselta sektorilta lopetetaan ja ’kuluja säästetään’. Tämä yhtälö tuottaa kyseisen ilmiön”, valtiotieteen tohtori, dosentti Jaana Lähteenmaa sanoo.
”Nuorten, korkeasti koulutettujen ihmisten ei pitäisi tehdä työtä palkat- ta. Jos tuleva ammatti vaatii harjoittelua, se pitäisi sisällyttää opintoihin, joissa palkattomuus on perusteltua. Jos nuori on hankkinut korkeakoulutuksen, hän yleensä odottaa saavansa koulutustaan vastaavaa työtä. Ongelmana on koulutuksen ja työllisyyden yhteensovittaminen. Koulutuksen ja työelämän yhteistyön lisäämisellä voitaisiin myös vaikuttaa siihen, ettei tällaista kysymystä tarvitsisi edes esittää.
Nuoret korkeakoulutetut eivät vaadi kohtuuttomia palkkoja. Omassa tutkimuksessani korkeakouluopiskelijat pitivät palkkaa tärkeämpänä esimerkiksi työpaikan hyvää henkeä, innostavaa esimiestä, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen mahdollisuutta ja sitä, että työssä voi toteuttaa itseään tai että työtä tehdään hyvän asian puolesta. Tämä ei kuitenkaan oikeuta valtion virastoja ja muita vastaavia laitoksia työllistämään nuoria harjoittelijoina ilman palkkaa”, sanoo filosofian tohtori, nuorisotutkimuksen professori Helena Helve.