Mama mainsha elää Pemban kaupungissa Pohjois-Mosambikissa. Hän johtaa Naisten lainopillista kabinettia, joka ratkoo perheriitoja ja puolustaa naisten oikeuksia.
Uudesta laista, joka määrää rangaistuksen lähisuhdeväkivallasta, on ollut apua, mutta siitä huolimatta naisiin kohdistuva väkivalta ja syrjintä jatkuvat.
Jokin Mama Mainshassa muistuttaa laulaja Miriam Makebasta. On mahdotonta sanoa, ovatko ne hänen lempeät, päättäväiset kasvonsa vai säröt hänen pehmeässä äänessään. Hänestä virtaa tervetulleeksi toivottavaa ystävällisyyttä, jolla hän valloittaa keskustelukumppaninsa.
Ystävällisyyden taakse kätkeytyy kuitenkin päättäväinen nainen, joka voi mennä paikalliselle poliisiasemalle moittimaan vaimonsa hylännyttä poliisia.
Mama Mainshan on vaikea selittää naisiin kohdistuvan väkivallan syitä tai uuden lainsäädännön tuomia mahdollisuuksia. Syyt ja seuraukset menevät sekaisin ja hän pyytää katsellaan apua assistentiltaan Lorenzolta. Mies tulee pelastamaan tilannetta, muttei tarjoa sen selkeämpiä vastauksia.
Mainshan heikkoa analysointikykyä kompensoi hänen luontainen tunneälynsä. Intuitionsa avulla hän ratkaisee tapauksia, joissa järki on osoittautunut riittämättömäksi. Siksi tuomarit ympäri provinssia pyytävät häneltä apua.
Useimmiten Mainsha vain tarkistaa, onko pariskunnalla vielä rakkautta jäljellä. Pienessä työhuoneessaan Mainsha kuuntelee asianomaisten, heidän perheensä ja muiden todistukset – ja tekee päätöksen. Useimmin hän kuule vain osapuolten vastakkaisia argumentteja. Niinpä hänen on päivän päätteeksi luotettava selkäydintuntumaansa.
Mainsha selittää, että rakkaus tai rakkaudettomuus on verrattain helppo nähdä. Yksikään yksityiskohta ei jää häneltä huomaamatta. Äänensävyt, ilmeet ja parin yleinen asenne kertovat yhtä paljon kuin heidän sanansa.
Rahapula on pakottanut Mainshan tekemään ihmeitä: hän on siirtänyt kabinetin kaupungin keskustasta omistamaansa purkutaloon kaupungin laitamille. Kuumuudesta ja köyhyydestä huolimatta henki kabinetissa on korkealla.
Intian valtamereltä kantautuu Pembaan suolainen, puhdistava tuoksu. Kaupungin naiset nukkuvat tyyninä tietäen, että Mama Mainsha ei helpolla hyväksy tappiota. Hänen vahvat olkapäänsä kantavat kevyesti maanosan taakkaa, jossa pelko kohtaa rohkeuden ja haasteet muuttuvat mahdollisuudeksi oppia. Pemba voi tarvita rahaa ja kehitystä, mutta ainakin se vaatii lämpöä, sitoutumista ja ihmisyyttä.