Kun on nuori, mietelauseet ovat tärkeitä, tyyliin ”elämä on sipuli”. Elämää toivoisi ymmärtävänsä, sitä kuvittelee voivansa ymmärtää. Elämä on iso, ja sen edessä tuntee olevansa pieni. Pieni, mutta ahne.
Haruki Murakamin Norwegian Wood -romaanissa elämä ei ole sipuli, vaan suklaarasia. Niin kuin oli muuten Forrest Gump -elokuvassakin.
”Tiedät varmaan ne rasiat, joissa on erisorttisia konvehteja, mutta vain osa niistä maistuu hyviltä.
Sieltä syö vain ne hyvät suklaat ja jättää kaikki pahat. Sitä minä ajattelen aina, kun elämässä tulee eteen vaikeita asioita. Ajattelen, että nyt minun täytyy vain hotkaista pahat konvehdit ja kaikki on taas hyvin”, Norwegian Woodin Midori-tyttö sanoo.
Beatlesien nuoresta rakkaudesta kertovasta laulusta nimensä saanut romaani on japanilaisen Murakamin (s. 1949) bestseller-romaani. Se kuvaa tokiolaisten opiskelijoiden elämää 1960-luvun lopussa. Nuorimies Toru Watanabe opiskelee ja harjoittelee itsenäistä elämää, ja elämää ylipäätään.
Watanaben elämässä on kaksi tyttöä, hauras ja aistillinen Naoko ja vitaalisen räiskyvä Midori. Tytöt edustavat kuolemaa ja elämää, näiden kahden suuren voiman alituista kamppailua ja läsnäoloa.
Lopulta Watanaben on valittava. Hän valitsee toisen.Naoko ja Midori tuntuvat todellisilta tytöiltä, he ovat totta. Naoko vetää Watanabea puoleensa hurjalla intensiteetillä. Naoko saa nuorukaisen tuntemaan itsensä tarpeelliseksi. Rajat itsen ja toisen välillä häviävät.
Midorin hahmoon Murakami tuntuu hauskalla tavalla syytäneen kaikki mahdolliset fantasiansa ihannetyttöystävästä. Midori on hauska, hullutteleva, sopivasti räävitön, rohkea, itsevarma – ja hyvännäköinen.
Traagisenkauniin, mutta viihdyttävän ja elinvoimaisen romaanin pohjalta tehty elokuva sai ensi-iltansa viime vuonna. Vaikka en ole sitä nähnyt, hyvin elokuvallisena romaani lukiessa avautuu.
Romaanissa liikutaan paitsi opiskelija-asuntoloissa, baareissa ja Tokion yössä, myös mielisairaalassa ja luonnon helmassa.
Murakami kirjoittaa kaikille aisteille, ja Aleksi Milonoffin suomennos tekee tekstille oikeutta: se soljuu kepeästi ja vivahteikkaasti. Kertojaäänen huumori tulee herkullisen lähelle. Dialogia on paljon, ja sen kuulee korvissaan: näin juuri nämä nuoret puhuvat.
Norwegian Woodin tematiikka nostaa esille nuoren elämän vimman ja haurauden, ja myös paljon puhutut japanilaisnuorten itsemurhat.
Kun menettää nuoren ystävän nuoruudessa, menetys jättää ikuiset jäljet. Elämän ei soisi loppuvan, kun se ei vielä ole kunnolla alkanutkaan.