Kun hakee huomiota, kuinka tärkeää on pysyä totuudessa? Ei kai kovin. Sitä mieltä oli moni verkossa levinneen Kony 2012 -videon jälkimainingeissa.
Yhdysvalloissa puhutti maaliskuussa toinenkin ihmisten sosiaalista omaatuntoa herätellyt ohjelma. Tammikuussa ensiesitetty radio-ohjelma kertoi huonoista työoloista Applen alihankkijan Foxconnin tehtailla Kiinassa. Ohjelman seurauksena lähes neljännes miljoona ihmistä allekirjoitti Applelle suunnatun vetoomuksen.
Maaliskuussa paljastui, että journalistisena esitetty ohjelma sisälsi valheita.
Ohjelma oli esitetty osana ei-kaupallisen NPR-kanavan tunnettua This American Life -ohjelmasarjaa. Siitä tuli sarjan kaikkien aikojen kuunnelluin ohjelma. Yksin verkossa se oli kuunneltu yli miljoona kertaa.
Maaliskuussa ohjelmasarjan tuottaja ilmoitti, että he peruvat ohjelmassa esitetyt väitteet. This American Life julkaisi uuden ohjelman, joka kävi läpi alkuperäisen ohjelman valheita.
Alkuperäisen ohjelman oli tehnyt mies nimeltä Mike Daisey. Ohjelma perustui hänen aiemmin teattereissa esittämäänsä monologiin, jonka materiaalit hän sanoi keränneensä Kiinan-vierailullaan. Yleisölle ja tuottajille niin teatterissa kuin radiossakin hän vakuutti kaiken olevan totta.
Juuri se oli ohjelman vahvuus: että noin lyhyessä ajassa voi tavata noin monta ihmistä, joille on käynyt Applen tehtailla noin huonosti.
Eräs Kiinaan erikoistunut toimittaja alkoi epäillä Daiseyn tarinaa jo tuoreeltaan. Suurimmalla osalla tarinoista oli kyllä tosipohja. Mutta se, että Daisey olisi tavannut nämä ihmiset parin viikon matkallaan oli höpöhöpöä. Hän oli vain kertonut omissa nimissään eri paikoista kuulemansa tarinat. Ohjelmansa lisäksi myös kommentaattorina uutisissa.
Paljastuttuaan Daisey myönsi muokanneensa totuutta, mutta puolusteli toimiaan sillä, että kyllä tärkeän asian puolesta kannattaakin vähän oikoa mutkia.
Alkuperäisen ohjelman kuulijat uudet paljastukset jättivät hölmistyneiksi ja vihaisiksi. Ei kukaan halua tulla höynäytetyksi.
Suurin kärsijä ei kuitenkaan ole Daiseyn ego eikä ohjelmasarjan maine, vaan totuus. Kuka jaksaa uskoa enää seuraavaan yhteiskunnallisiin ongelmiin tarttuvaan ohjelmaan?