Suomalaiseen mediaan mahtuu kerrallaan yksi poliittinen kohu. Huhtikuussa se oli perussuomalaisen eduskunta-avustajan Helena Erosen ehdotus kaikille ulkomaalaisille pakollisista hihamerkeistä. Natsi-Saksassa vainotut juutalaiset joutuivat kantamaan hihamerkkiä, jotta heidät olisi helppo tunnistaa.
Eronen sentään antoi ymmärtää, että kyse olisi ”sarkasmista”. Häntä merkittävämmässä asemassa oleva puoluetoveri selvisi kuitenkin ilman mitään kohua seuraavasta ehdotuksestaan, joka esitettiin ilman vähäisintäkään viitettä sarkasmista:
”Tulokkaille [eli maahanmuuttajille] on järjestettävä aivan mitä hyvänsä työtä, vaikka kuopan kaivamista ja täyttämistä, koska tekeminen ylläpitää heidän työkykyään ja toisaalta estää heitä notkumasta tyhjän panttina torien kulmilla.”
Ehdotuksen tekijä on kansanedustaja, ulkomaalaisasioihinkin merkittävästi vaikuttavan eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja, EU-asioihin keskittyvän suuren valiokunnan varajäsen. Lisäksi hän on maan suurimman kaupungin hallituksen jäsen ja kaupunginvaltuutettu.
Hän on Jussi Halla-aho, ja teksti ote hänen huhtikuisesta blogikirjoituksestaan.
Äkkiseltään ehdotus kuulostaa suorastaan jalomieliseltä, kun tietää sen esittäjän olevan maan pahamaineisin monikulttuurisuuden vastustaja. Se herättää kuitenkin liudan kysymyksiä.
Kun Halla-ahon mielestä vaikkapa kuopan kaivaminen ja täyttäminen ylläpitää työkykyä, miksi sitä tulisi hänen mielestään soveltaa vain ”tulijoihin”? Eikö se soveltuisi yhtä lailla”olijoihin” eli kantaväestöön kuuluviin työttömiin?
Halla-ahohan on aiemmin vastustanut kiivaasti kotikaupunkinsa henkilöstöpolitiikkaa siksi, että Helsinki pyrkii niin sanotuin positiivisin erityistoimenpitein saamaan myös maahanmuuttajia kaupungin työntekijöiksi.
Nyt hän syyllistyy itse maahanmuuttajien suosimiseen ehdottamalla vain heille työkykyä ylläpitävää kuoppien kaivamista ja täyttämistä. Moni hänen aatetoverinsa varaisi varmasti työkykyä ylläpitävät kuopat ensisijaisesti suomalaisille työttömille.
Mitä sanoo ehdotuksen tekijä siihen? Tai no, turha kysymys: eihän paatuneinkaan orjuuden puolustaja kannattanut pakkotyötä ”rodusta riippumatta”.
Toinen ehdotuksesta nouseva piirre koskee maahanmuuttopolitiikan sanojen ja tekojen välistä suunnatonta kuilua: tärkeimmäksi noteerataan se, mitä sanotaan, eikä se mitä tehdään. Ehdotuksen tekijä on kansanedustaja, valiokunnan puheenjohtaja ja kaupungin hallituksen jäsen. Miksi hänelle riittää pelkkä bloggaus? Hänhän voisi ajaa ehdotustaan eduskunnassa tai kaupunginvaltuustossa.
Sanat – eivät teot – ovat nousseet maahanmuuttopolitiikassa arvoon arvaamattomaan. Ainakin räväkät sanat. Tähän uskoo vankasti suomalainen maahanmuuttajavastainen liike. Sanoista – toisin kuin teoista – vastuun voi siirtää helposti kuulijalle.
Huhtikuun lopussa Turun yliopistossa järjestettiin vihapuhetta käsittelevä seminaari. Suomen ja Tanskan maahanmuuttopolitiikkaa tutkinut dosentti Suvi Keskinen totesi, että tanskalaiset oikeistopopulistit sentään seisovat sanojensa takana. Suomalainen äärioikeisto mielellään hakee julkisuutta räväköillä mielipiteillään, mutta selkärangattomina vetäytyy ”huumorin” taakse aina, kun tulee tukala tilanne.
Myös Halla-aho on mahdollisen paheksunnan varalta varmuuden vuoksi julkaissut sinänsä vakavasti kirjoitetun ehdotuksensa 1.4. Minään aprillipilana sitä ei kuitenkaan maahanmuuttovastaisten Hommaforumin keskusteluissa ole pidetty, koska se ei ole herättänyt mainittavaa paheksuntaa. Aprillipilaksi sitä väitettäisiin sitten, jos siitä nousisi suuri kohu.