On aurinkoinen, mutta viileä aamu Managuassa. Perrozompopo istahtaa sohvalle ja sytyttää savukkeen. Mustassa hatussaan, farkuissaan, t-paidassaan, värikkäissä kaulakoruissaan ja aurinkolaseissaan hän näyttää – no, muusikolta.

Pitkän kansainvälisen uran tehneen taiteilijan oikea nimi on Ramón Mejía Fitoria ja hän kuuluu tunnettuun nicaragualaiseen muusikkosukuun.

Kun mieheltä kysyy, kuka on Ramón Mejía, hän naurahtaa. ”Häntä ei enää ole. Nykyisin hän on Perrozompopo, nicaragualainen laulaja-lauluntekijä, joka yrittää kertoa henkilökohtaisista kokemuksistaan nicaragualaisena taiteilijana.”

Taiteilijaperheen vesalle korostettiin aina, että taiteen tulee olla väline muutoksen. Siksi Perrozompopo haluaa kertoa musiikillaan maansa historiasta. Ei vain Nicaraguassa, vaan myös ulkomailla. Sukutausta tuo vastuuta.

”Ei riitä, että tekee oman työnsä, pitää pitää yllä myös perheen linja. Perheen sisällä meillä on tietyt parametrit, kuinka musiikkia tehdään – niin sanoman kuin musiikillisten seikkojen osalta.” Jokaisessa nicaragualaisessa talossa luikertelee liskoja, joita kutsutaan perrozompopoiksi. Ne syövät hyttysiä ja muita hyönteisiä. Mejía halusi taiteilijanimestään tarttuvan ja kansanomaisen.

”Kun ihmiset näkevät liskon, he ajattelevat heti minua. Nimi on minulle ilmaista mainosta. Mainoskampanja on purrut ja on kiinnostavaa, kuinka se on luonut kokonaisen konseptin ympärilleni, se vaikuttaa kaikkeen mitä teen.”

”Enemmän kuin taiteilijanimi, se on hahmo. Minulle hahmo antaa tavan tehdä lauluja; se on minun asenteeni kansalaisena, ihmisenä, nicaragualaisena, taiteilijana.”

Neljäs albumi uunista ulos

Ensimmäiset laulunsa Perrozompopo kirjoitti viisitoista vuotta sitten. Rock-pohjainen musiikki sekoittuu räppiin, reggaeseen, balladeihin ja nicaragualaiseen kansanmusiikkiin.

Perrozompopon musiikki edustaa suuntausta, jonka ytimessä on sosiaalinen ja ideologinen muutos – niin Nicaraguassa kuin koko Latinalaisessa Amerikassa. Tähän mennessä häneltä on ilmestynyt kolme levyä. Neljäs levy julkaistaan heinäkuussa.

Ensimmäinen levy, Espanjassa vuonna 2005 tehty Romper el silencio oli Nicaraguassa hyvin suosittu. Perrozompopon oma suosikki se ei kuitenkaan ole.

”Tuolla levyllä on juttuja, joissa en ollut vielä kypsä: tapani tulkita, tapani soittaa ja ymmärtää musiikkia.”

Toinen levy Quiero que sepas keskittyy naisten syrjintään, väkivaltaan, maastamuuttoon. ”Se on levy, jonka halusin tehdä jo kauan sitten.”

Vuonna 2010 Perrozompopo oli ehdolla Grammyn saajaksi parhaasta alternatiivimusiikin albumista levyllään CPC, Canciones Populares Contestatarias.

”Kolmas levy on orgaanisempi, eläimellisempi, vihaisempi – aika poliittinen kokonaisuus.” Perrozompopo ei epäröi käyttää musiikkiaan julistamiseen.

”Latinalainen Amerikka on käynyt läpi hankalia poliitiisia aikoja, diktatuureja, markkinoiden avautumisia, avautumista demokratialle. Yhteiskunnalliset muutokset täällä ovat tosi voimakkaita.

Muutoksia on aina tuettu musiikilla ja taiteella.”

”On tärkeää, että musiikki kertoo omasta todellisuudestani, että kerron niistä asioita, joista en ole päättäjien kanssa samaa mieltä.”

Suomessa Perrozompopo esiintyy Maailma kylässä -festivaalilla ja ainakin Oulussa.

”Olen kuullut, että suomalaiset tykkäävät raskaasta rokista. Minua on jo neuvottu valitsemaan keikalle kaikkein raskaimpia biisejä.”

Perrozompopo Maailma Kylässä -festivaalilla Kaisaniemessa la 26.5., klo. 12.35 (Taiga-lava) ja 14.30 (Savannilava)