A loin kirjoittaa riimejä lukion ensimmäisellä luokalla vuonna 2001. Se oli minulle keino puolustautua kiusaajia vastaan. Tunsin olevani vähempiarvoinen kuin muut. Uskoin, että toiset olivat minua vahvempia ja kauniimpia. Kirjoittaessani riimejä sain voimaa.
Siihen aikaan televisiosta tuli amerikkalainen sarja nimeltään Sabrina, teininoita, jossa päähenkilö on puoliksi ihminen, puoliksi noita. Olen aina rakastanut magiaa, joten päätin ottaa nimen käyttöön. Muutin kirjoitusasua Sabrinasta Sabreenaksi, sillä arabian kielellä sabreen tarkoittaa kärsivällisyyttä. Näin minusta tuli Sabreena Da Witch, kärsivällinen nainen, joka pystyy ihmeisiin.
Vuonna 2004 aloin esiintyä palestiinalaisten räppäreiden kanssa kotikaupungissani Lodissa. Pian ymmärsin, että kiusaajia ei ollut vain koulussa, vaan joka puolella yhteiskunnassa. He olivat miehiä, israelilaisia sotilaita, väkivaltaisia tuttavia.
Räppääminen Palestiinassa oli vaikeaa. Käsittelemäni aiheet eivät olleet suosittuja. Israelilaiset sanoivat, että rauhaa ei ikinä saavuteta, jos palestiinalaiset penäävät jatkuvasti oikeuksiaan. Arabit taas sanoivat, että naisten on lakattava vaatimasta tasa-arvoa, jotta kaikki voivat elää sovussa.
Perheeni ja sukulaiseni eivät hyväksyneet, että nainen tanssii poikien kanssa lavalla huomion keskipisteenä ja nostaa esiin arkaluontoisia asioita. He pelkäsivät, että yhteisö paheksuisi perhettämme. Toisaalta he olivat huolissaan siitä, että minut pidätetään tai ammutaan käsittelemieni aiheiden vuoksi.
Sukulaiset sanoivat, että olen liian äänekäs ja puhelias naiseksi, että näytän liian vahvalta. En saanut osallistua keskusteluihin, joissa toimintaani käsiteltiin, joten en voinut puolustautua.
Minulla ei ollut ketään ajamassa asiaani, vaan minulle annettiin epäsuora tuomio: Et mene lavalle, tai kuolet.
Väkivaltaiset uhkaukset olivat jatkuvasti osa elämääni, lapsuudesta lähtien. Mutta väkivalta on Palestiinassa läsnä joka paikassa, joten sikäli siinä ei ollut mitään uutta.
Muutin Yhdysvaltoihin vuonna 2007 rakkauden vuoksi. Jokapäiväiset ongelmat ovat loppujen lopuksi hyvin samoja kuin Israelissa.
Minut kasvatettiin siihen, että miehet ovat yläpuolellani, samoin kuin israelilaiset ja kristityt. Arabitytön elämä riippuu siitä, millaisia miehiä hänen elämässään on: millainen on isä, setä, veli ja aviomies.
Lähi-idässä on luontevaa taistella seksismiä vastaan, sillä sukupuolikysymyksissä on isoja ongelmia. Yhdysvalloissa seksismiä on joka puolella, mutta siitä ei olla tietoisia.
Kaikki valtavirtaviihde on seksismin ja rasismin läpitunkemaa. Tuntuu, että Yhdysvalloissa on kahdenlaisia naisia: sellaisia jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä elämäänsä ja ulkonäköönsä ja sellaisia, jotka käyvät koko ajan töissä eikä heillä ole lainkaan aikaa itselleen.
En tiedä miksi minulla oli ollut sellainen mielikuva, että amerikkalaiset naiset olisivat jotenkin edistyneempiä tasa-arvoasioissa. Ehkä siksi, että Lähi-idässä seksismi on niin ilmeistä, mutta
Yhdysvalloissa se on saatu näyttämään jotenkin koristeelliselta.
Elämäni taiteilijana ei ole enää jotakin, joka odottaa hyväksyntää. Enää ei tarvitse salailla mitään. Elämäni on tasapainoista.”
Sabreena da Witch Maailma Kylässä -festivaalilla rautatientorilla 26.5. klo 17.10.