Etiopialainen jazz on 40 vuoden takaisen kukoistuskautensa jälkeen lähes kadonnut syntymaastaan. Onneksi ethiojazzia kuitenkin aikanaan levytettiin ja 1990-luvulta lähtien myös julkaistiin uudelleen länsimaissa. Uusissa maanosissa Mulatu Astatken ja kumppaneiden luoma musiikinlaji on herännyt uuteen eloon. Yksi näistä, tavallaan kuvitteellista musiikkia soittavista eurooppalaiskokoonpanoista on viisihenkinen ranskalainen Arat Kilo. Päällekkäis-äänitykset ja muusikkovieraat saavat trumpetin, saksofonin, sähkökitaran, basson ja rumpujen muodostaman peruskokoonpanon kuulostamaan itseään muhkeammalta. Etenkin puhaltimet soivat uljaasti, etiopialaismelodioiden uneksivasti kaartelevia kulkuja taiten jäljitellen. Mukana on myös aitoja etiopialaisia sävellyksiä, jotka eivät erotu joukosta – mikä siis todistaa ranskalais­pastissien laadusta. Joitakin hiphopiin sekä hitusen vapaampaan improvisaatioon viittaavia kohtia lukuun ottamatta eron alkuperäiseen ethiojazziin huomaa lähinnä parantuneessa äänitystekniikassa. Tasokkaista muusikkovieraista suurin tähtiarvo on Mulatu Astatkella, joka soittaa vibrafonia yhdellä kappaleella. Vahvan kokonaisuuden hienoimmat hetket tosin koetaan huikean kauniissa kappaleessa Get a Chew, jossa laulaa malilainen Rokia Traoré.