Madridin Useran kaupunginosan katujen ja aukioiden penkit ovat illan suussa ihmisiä pullollaan. Helteen hellittäessä niille kokoonnutaan vaihtamaan kuulumisia ja pohtimaan tulevaisuutta. Se huolestuttaa monia maahanmuuttajavoittoisella alueella. ”Seitsemän vuotta sitten töitä oli paljon. Kun palkkaani laskettiin, lähdin läiskimään. Viikossa löysin uuden työn”, muistelee Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin oleva Maribel Mesa.
Miljoonien maahanmuuttajien tavoin Mesa perheineen muutti Espanjaan talouskasvun vuosina. Eurooppa oli synonyymi paremmalle elämälle ja sitä se varmasti monille olikin.
Espanjassa maahanmuuttajat olivat toivottua työvoimaa. Maa houkutteli ihmisiä yhteisen kielen vuoksi Etelä- ja Väli-Amerikasta, eteläisen sijaintinsa vuoksi Afrikasta. Nyt Espanjan väestöstä 12 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.
”Ajat ovat muuttuneet. Töitä ei enää ole. Jos saa pätkätöitä hetkeksi, palkat on poljettu olemattomiin”, jatkaa Mesan ystävätär Carina González.
Talouskriisi ravistelee Espanjaa ja maan työttömyysprosentti 24,7 on EU-maiden korkeimpia. Maahanmuuttajia kriisi koettelee erityisen kovalla kädellä.
Heistä työttöminä on 37 prosenttia ja työssä käyvät ansaitsevat yli kolmanneksen vähemmän kuin espanjalaiset. Veronkorotusten myötä elinkustannukset ovat nousseet. Kriisi heijastuu monien maahanmuuttajien arjessa todellisen köyhyyden lisääntymisenä.
Vastaavien ongelmien kanssa painivat monet espanjalaisetkin – viidennes maan väestöstä elää vailla minkäänlaisia tuloja – mutta heillä on suvun turvaverkko tukenaan.
Mesa ja González aprikoivat paluun kotimaahan olevan väistämätöntä. Se harmittaakin. Suunnitelmana kun oli säästää sitä parempaa elämää varten ja palata vasta sitten.
Kotimaahan paluuohjelman turvin
Talous on vaikuttanut muuttovirtoihin aina. Euroopan kriisin aikaan talouskasvu useissa Etelä-Amerikan maissa on voimakasta. Myytti Euroopasta paremman elämän tyyssijana alkaa murtua.
Espanjasta muualle muutti viime vuonna 400 000 ihmistä. Se teki maasta muuttotappiollisen ensi kertaa lähihistoriassa. Valtaosa lähtijöistä oli maahanmuuttajataustaisia paluumuuttajia.
Päätös paluusta ei silti ole helppo. Vuosien poissaolon jälkeen se merkitsee kaiken aloittamista alusta. Tyhjin käsin kotiin palaaviin liitetään helposti epäonnistujan leima. Omakin pettymys painaa.
Monet, kuten kolumbialainen Christina Salazar, ovat maksaneet Espanjassa olostaan kovan hinnan. Nainen on elänyt etäällä perheestä kahdeksan vuotta kustantaakseen lastensa koulun. Nyt vuodet tuntuvat hukkaan heitetyiltä. ”Pitkitin paluuta, kun uskoin löytäväni töitä. Nyt säästöt ovat huvenneet ja viime kuukaudet elin kadulla”, vaitelias Salazar kertoo.
Salazar palaa kotiin osana paluuohjelmaa, joka on suunnattu paperittomille siirtolaisille ja erityisen haavoittuvassa asemassa oleville maahanmuuttajille. Ohjelma maksaa lennot ja lähtijä saa 400 euroa integraatioon eli kotimaahan uudelleen asettumiseen.
Vuonna 2008 Espanjassa tehtiin lakiuudistus, joka mahdollistaa sosiaaliturvan piirissä oleville maahanmuuttajille työttömyystuen nostamisen kotimaasta käsin.
Paluuohjelmiin osallistumisen ehtona on sitoumus olla palaamatta kolmeen vuoteen. Oleskelulupa perutaan. Osa näkee ohjelmat Espanjan kurjana keinona päästä maahanmuuttajista eroon. Toiset näkevät ne oljenkortena niille, joilla ei ole vaihtoehtoja.
”Oleskeluluvasta ei hevillä luovuta. Puoleemme käännytään, kun muita vaihtoehtoja ei ole”, sanoo Chus Alvarez ohjelmaa koordinoivasta Aesco-järjestöstä. Haavoittuvassa asemassa olevien ohjelmaan osallistui 604 ihmistä vuonna 2003, viime vuonna 2200.
Tarpeellisuudestaan huolimatta ohjelmalta on leikattu varat säästösyistä. Alvarezia tilanne kiukuttaa: ”Maahanmuuttajat olivat tervetullutta työvoimaa. Nyt heidän hyvinvoinnistaan ei välitä kukaan ja valtava määrä ihmisiä jää tyhjän päälle.”
Paperittomat siirtolaiset heikoimmilla
Säästösuunnitelmat murtavat yleiseltä hyvinvoinnilta pohjaa Espanjassa ja kasvattavat elintasoeroja. Koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden rajut leikkaukset kuohuttavat. Ne vaikuttavat ennen kaikkea pienituloisten arkeen.
Myös maahanmuuttajille suunnattuja palveluita on leikattu osana säästöjä. Kotouttamiseen suunnatut varat on leikattu kokonaan ja syyskuussa voimaan astunut laki evää paperittomilta siirtolaisilta oikeuden terveydenhuoltoon. Kansalaisjärjestöt ja lääkärien ammattiliitot näkevät lakimuutoksen ihmisoikeuksien vastaisena.
Talouskriisin myötä paperittomien siirtolaisten määrä nousee. Monien oleskelulupa kun on sidottu työpaikkaan. Työn myötä katoaa laillinen asema. Se ei silti aina tarkoita paluuta kotiin.
”Sierra Leonessa tilanne on epävakaa”, sanoo Roberto Barry: ”Sitä paitsi matka on kallis, enkä kerran palattuani voi lähteä toiste. Tahdon vielä nähdä maailmaa.”
Barryn ystävistä monet ovat lähteneet muualle Eurooppaan. Hän itse tietää rajojen ylittämisen paperittomana olevan mahdotonta ja aikoo sinnitellä Espanjassa. Työpaikan mentyä mies myy kadulla levyjä.
Tienestien avulla hän maksaa yhden huoneen vuokraa muutaman kaverin kanssa. Työtä tosin vaikeuttavat poliisien lisääntyneet ratsiat. Papereita on ryhdytty tivaamaan enemmän ja poliisin käytös on väkivaltaisempaa. ”Huonoina päivinä minua kohdellaan kuin rikollista”, Barry pohtii ja hymyilee tilanteestaan huolimatta: ”Hyvinä päivinä tapaan ystävällisiä ihmisiä ja kauppa käy. Istumme iltaa ystävien kanssa ja elämä on hauskaa.”