Aina välillä maailma nytkähtää eteenpäin tavalla, joka ei miellytä kaikkia. Kun on kyse jonkin ihmisryhmän oikeuksista, löytyy usein vastapuoli, joka uskoo nollasummapeliin. Noiden toisten oikeudet ovat minulta pois.

Keskustelu ajautuu helposti jankuttamiseksi. Ja usein se toinen – vähemmän närkästynyt – osapuoli väsähtää ja antaa olla. Et jaksais. Juu, juu, nousee se aurinko idästä vaikka mitä väität. Harva jaksaa meuhkata loputtomasti asioista, jotka tuntuvat itsestään selviltä.

Meitä edeltävät sukupolvet ovat onneksi jaksaneet meuhkata ja tuohtua lukemattomien eri ihmisryhmien oikeuksista. Kaikkea hassua on menty ehdottelemaan: että köyhätkin miehet saisivat äänestää. Ja jestas sentään, naiset. Peräti sellaista, ettei ihonväri ole syy sorsia, syrjiä eikä orjuuttaa. Että lapsia ei saisi lyödä, eikä vaimoa raiskata. Kaikenlaisia kotkotuksia.

Jokaista muutosta on vastustettu aikanaan äänekkäästi. Ja aivan varmasti jokaista muutosta ajaneet ovat välillä väsyneet ja turhautuneet pään seinään lyömiseen. Mutta onneksi ajan myötä moni asia on edennyt.

Otetaan vaikka naisten asema. Joskus keskustelun keskiössä oli se, onko naisella aivot. Nyt pohditaan hoitovapaan muutosten vaikutusta naisten työllistymiseen ja eläkekertymään.

Muutoksen alkumetreillä noustaan barrikadeille, puidaan nyrkkiä ja jäädään historiaan. Pelkkä alkuinnostus ei kuitenkaan takaa vielä mitään. Todeksi ideat tulevat vasta raa’alla työllä. Lippujen heiluttamisen jälkeen pitää vielä jaksaa viilata pilkkuja.

Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana asenteet seksuaalisiin ja sukupuolisiin vähemmistöihin ovat muuttuneet länsimaissa valtavasti. Ennen hyssyteltävästä ja laittomasta on tullut arkista ja normaalia.

Kaikkialla vähemmistöjen oikeudet eivät kuitenkaan ole vielä itsestäänselvyys. Tässä lehdessä käymme kysymässä, mitä kuuluu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille kahdessa jätissä, Venäjällä ja Kiinassa.

Venäläinen homoaktivisti Igor Jasin kytkee kiristyneen asenneilmaston konservatismin ja nationalismin nousuun: ”Vallanpitäjät tarvitsevat sisäistä vihollista. Maahanmuuttajat eivät käy, sillä Venäjällä ei voi enää olla avoimesti rasisti – homokammoinen sen sijaan kyllä.”

Niinpä niin. Vähemmistöjen oikeuksilla tehdään myös politiikkaa. Monessa maailman maassa homoseksuaalisuus on yhä rikos. Paikoin niin vakava, että siitä voi saada kuolemantuomion.

Muutokset voivat olla nopeitakin. Ensimmäisenä sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan Hollannissa vuonna 2000. Nyt sellainen avioliittolaki on hyväksytty 16 eri maassa. Niiden joukossa on muun muassa kolme valtiota machoistaan kuulusta Etelä-Amerikasta.

Vaikka lait muuttuvat kertaheitolla, asenteet eivät. Mutta sitten kun muutos on lyönyt läpi, entinen näyttää usein naurettavalta. On vain jokunen sukupolvi siitä, kun Suomen koulukirjoissa opetettiin virallisena totuutena, että tummempi ihonväri kertoo laiskasta luonteesta ja älyn vähyydestä.

En jaksa uskoa, että juuri me tällä hetkellä elossa olevat olisimme koko ihmiskunnan kehityshistorian lakipiste. Aivan varmasti myös jokin meille nyt arkipäiväinen asia näyttäytyy tulevaisuudessa järjettömänä hölmöytenä.

Siitä olen varma, ettei se hölmöys ole ajatus yhdenvertaisista oikeuksista.