Madridin Useran kaupunginosan itäpuoli muistuttaa Pekingiä. Tarjolla on palveluita kampaamoista hääkuvastudioihin ja autokouluista lääkäreihin – kiinaksi.
”Yhteisömme on tiivis ja omaa kulttuuria arvostetaan”, sanoo 21-vuotias, vanhempiensa kirjakaupassa työskentelevä Xuanru Chen. Valikoimasta löytyy Kiinasta tuotua kirjallisuutta ja lautapelejä sekä Espanjassa toimitettuja kiinalaislehtiä.
Maahanmuuttajien määrä on talouskriisin aikana laskenut Espanjassa. Sadat tuhannet palaavat kotiin. Kiinalaiset ovat poikkeus. Heitä on tullut joka vuosi lisää.
Espanjassa asuu 180 000 kiinalaista. Se on 150 000 enemmän kuin vuosikymmen sitten ja 30 000 enemmän kuin kolme vuotta sitten.
Lama ei kosketa kiinalaisia samoin kuin muita. Espanjan työttömyysprosentti on 26 ja maahanmuuttajien keskuudessa liki 40, mutta kiinalaisista työtä vailla on yhdeksän prosenttia.
Halpaa tavaraa vuorokauden ympäri
Kiinalaisten maahanmuutto alkoi 1980-luvulla. Mao Zedongin vallan jälkeen Kiina muuttui, ja ovet maailmalle avautuivat.
”Lähdin uteliaisuudesta, maailma kiinnosti”, kertoo tuolloin Espanjaan päätynyt Chen Shengli. Suurin osa lähti köyhyyttä karkuun vaatimattomista olosuhteista.
Chen Shengli pestautui leipurin oppiin. Kielitaito karttui, ja maa kävi tutuksi. Pian hän perusti oman yrityksen. Niin tekivät useimmat maanmiehistä.
”Kiinassa yrittäjyys on arvostettua. On parempi tehdä töitä itselle kuin toiselle”, mies kertoo. Yli kolmanneksella Espanjan kiinalaisista on oma yritys. Niitä pyöritetään perheen voimin.
Kiinalaisista kaupoista tuli käsite 1990-luvulla. Ne myyvät elintarvikkeita tai Kiinasta tuotua tavaraa halvalla vuorokauden ympäri. Joka kortteliin ilmestyi kiinalainen ravintola.
Viime vuosina maahanmuuton luonne on muuttunut. Kiinasta ei enää lähdetä työnhakuun: kasvava keskiluokka löytää mahdollisuuksia kotimaasta.
Nyt lähtijät ovat korkeasti koulutettuja ja varakkaita. Kiikarissa ovat uudet markkina-alueet suuryrityksille.
”Yhden lapsen politiikka on luonut vaikutusvaltaisen sukupolven. Kahden suvun vauraus kertyy yhdelle jälkeläiselle”, selittää Julia Zhang, kiinalaisyrityksille lakineuvontaa antavan Orient Consulting -yrityksen toimitusjohtaja.
Varakkaiden sukujen vesojen ohella myös pitkään Espanjassa asuneilla kiinalaisilla on tärkeä asema uusissa markkinavaltauksissa. Heillä on hallussa kahden maan kieli, kulttuurinen pääoma ja verkostot.
He ovat sellaisia ihmisiä kuin Chen Shengli. Leipurin apulaisesta on kehkeytynyt varakas liikemies. Hän johtaa lukuisia yrityksiä Espanjassa. Suurin on aurinkoenergiaan keskittyvä Artesolar Iluminación Led.
Menestys poikii vihaa
Kiinalaisten määrän kasvaessa syntyi tarvetta omille palveluille. Useran kaltaisia chinatowneja on muissakin espanjalaiskaupungeissa.
Tulijoita yhdistää alkuperä. Ensin suvusta lähtee yksi, ja olosuhteiden vakiinnuttua muut tulevat perässä. Madridin kiinalaisista monet tulevat Qingtianin alueelta.
”Kulttuurimme eroaa paljon espanjalaisesta. Vanhemmille sopeutuminen on vaikeaa, ja monet ovat mielellään omiensa kanssa”, sanoo kirjakaupan Xuanru Chen.
Hän on kasvanut Espanjassa ja lopettelee kaupallisen alan opintoja. Luoviminen kahden kulttuurin välillä on luontevaa. Vanhempien sukupolven tilanne on toinen.
Harva puhuu espanjaa ja Espanjassa olo mielletään pitkästä kestosta huolimatta väliaikaiseksi. Haaveissa ovat eläkepäivät Kiinassa.
Ei irrallisuus espanjalaisista kuitenkaan vihamielisyyttä tarkoita. Päinvastoin, rinnakkaiselo on ollut sopuisaa. Kun espanjalaisilta on kysytty mielipiteitä maahanmuutosta, ”ahkerat” ja ”ystävälliset” kiinalaiset on toivotettu tervetulleiksi.
Varakkaat tulijat kiinnostavat valtiotakin. Espanjaan suunnitellaan lakia, joka antaa automaattisesti oleskeluluvan ”merkittäviä summia” eli 300 000 – 500 000 euron sijoituksia tekeville kiinalaisille.
Viime vuoden lopulla kaikki muuttui.
Kiinalainen liikemies Gao Ping pidätettiin. Häntä syytetään petoksista, rahanpesusta, kavalluksista ja kytköksistä kiinalaismafiaan. Tapaus sai valtavaa mediahuomiota.
Rikollisverkostoon kuului korkeassa asemassa olevia espanjalaisiakin. Silti ”keisarin tapaukseksi” nimetty rikosvyyhti yhdistetään ennen kaikkea kiinalaisiin.
”Ihmiset luulevat kaikkia kiinalaisia rikkaiksi, ja omaisuutta laittomasti hankituksi”, Julia Zhang kertoo. ”Meitä nimitellään ’mafiosoiksi’ ja monet pelkäävät täällä nyt.”
Tänä vuonna monet pienyritykset ovat sulkeneet ovensa asiakaskadon vuoksi. Avoin rasismi on lisääntynyt. Huhut öiseen aikaan liikkuvista maksamattomia veroja perivistä ”poliiseista” ja kiinalaisliikkeiden sabotaaseista ovat hurjia.
Kävelyretki Userassa osoittaa lehdistöä kohtaan tunnetun epäluottamuksen syvyyden. Kirjakaupan Cheniä lukuun ottamatta kukaan ei suostu toimittajan juttusille.
Kriisi on mahdollisuus
Todelliset syyt taloudelliselle menestykselle ovat loogisemmat. Laman vuoksi lainahanat espanjalaisyrityksille ovat kiinni. Kiinasta lainaa on helppo saada, ja monet tulevat ison pääoman kera.
”Kiinassa työ on velvollisuuden sijasta hyve. Ihmiset ovat valmiita uhrauksiin menestyäkseen”, Julia Zhang sanoo. ”Vieraassa maassa oma yritys vaatii erityisen paljon työtä.”
Mielikuva työlleen omistautuneista kiinalaisista on siis oikeansuuntainen. Vaikutusvaltaisista suuryhtiöstä huolimatta yli 90 prosenttia kiinalaisyrityksistä on yhä pieniä perheyrityksiä.
Niissä painetaan töitä seitsemänä päivänä viikossa liki vuorokauden ympäri. Ei menestys rikkautta tarkoita, vaan keskinkertaista toimeentuloa.
Toisaalta kriisi tarkoittaa kiinaksi samanaikaista uhkaa ja mahdollisuutta. Sen edessä ei lannistuta, vaan työtahtia kiristetään entisestään ja pian koittavaan mahdollisuuteen uskotaan.
Vähäiseen työttömyyteen löytyy selitys perheitä työllistävistä yrityksistä ja asenteista. Kun työ on hyve, sen puute on häpeä.
”Koulutettu kiinalainen lakaisee mieluummin katuja kuin nostaa työttömyystukea. Se ei vain kuulu tapoihimme”, kertoo yrittäjä Chen Shengli. ”Tai sitten hän palaa kotiin.”