Viime aikoina olen ajatellut paljon kolmea lukua. Ensimmäinen niistä on 565. Luku pyöri mielessä, kun Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen kutsui Venäjällä pidätettyä ympäristöaktivistia Sini Saarelaa sinisilmäiseksi blondiksi.
Se pyöri mielessä myös silloin, kun elinkeinoministeri Jan Vapaavuori kritisoi eronnutta ministeriä Heidi Hautalaa siitä, että tämän näkemykset arktisesta öljynporauksesta ovat samansuuntaisia ympäristöjärjestö Greenpeacen kanssa.
Viisisataakuusikymmentäviisi gigatonnia. Se on hiilidioksidin määrä, joka maapallolla voidaan vielä tupruttaa ilmaan, jos haluamme pitää ilmaston lämpenemisen kahdessa asteessa. Kahden asteen lämpeneminen on raja, joka asetettiin tavoitteeksi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009.
Kokouksessa valtiot sopivat vähentävänsä kasvihuonepäästöjään niin, ettei ilmasto lämpene kahta astetta enempää. Ilmastotutkijoiden mukaan raja on katastrofaalisen korkea.
Toinen luku on 2 795. Kaksituhattaseitsemänsataayhdeksänkymmentäviisi gigatonnia. Se määrä hiilidioksidia vapautuu ilmakehään, jos öljy-yhtiöt ja öljyntuottajamaat käyttävät kaikki nyt hallussaan olevat öljy- ja kaasuvarat. Viisi kertaa 565 on 2 795.
Kolmas luku on kaksi. Se on maapallojen määrä, joka meillä on kaiken järjen mukaan oltava. Mutta vain osa ihmisistä tietää, että näin on. Hautala ja Saarela kuuluvat siihen porukkaan, jotka eivät ole saaneet tietoa toisesta maapallosta.
Siksi Saarela riskeerasi vapautensa kiipeämällä venäläiseen öljynporauslauttaan. Ja siksi Hautala suututti arktisesta öljynporauksesta hyötyä etsivät tahot. Se on harmi. Jos Hautala ja Saarela olisivat tienneet, että meillä on kaksi, tai vieläkin useampia maapalloja, molempien elämä olisi varmasti paljon mukavampaa kuin se nyt on.
Jotta vastaavilta sekaannuksilta vältytään toivon, että kaikki, jotka ovat tietoisia toisen maapallon olemassaolosta, vahvistavat tiedot pian. Tällainen tieto on oltava ainakin kaikilla uusia öljy- ja kaasuvaroja hakevilla yrityksillä sekä niiden toiminnan siunaavilla poliitikoilla.
Muuten uusien öljyvarojen metsästäminen tilanteessa, jossa kaiken poliittisen energian pitäisi keskittyä siihen, että öljy-yhtiöitä estetään käyttämästä neljä viidesosaa niiden hallussa olevista öljyvaroista, on kaiken ymmärryksen vastaista.