Lenkkarit lyövät tahtia vasten käytävän lattiaa. Sormet näppäilevät kitaralla mustalaissäveliä. Muutama poika tanssii kitaran tahdissa ja nuoret parit vetäytyvät kauemmas kuhertelemaan.

Näin luppoaika Unkarin Pécsissä sijaitsevassa sisäoppilaitoksessa tuppaa kulua.

Zoltan Sárközi, 17, ei soita eikä tanssi.

”Anteeksi, mutta en pidä mustalaismusiikista”, Sárközi nauraa.

Hän on toisen vuosiluokan oppilas Gandhi Gimnáziumissa, eliittimainetta kantavassa romanilukiossa.

Oman koulun ylpeys, romanikielten ja -kulttuurin opetus eivät kuitenkaan kiinnosta häntä.

”Mustalaiskielet, missä minä voin niitä tulevaisuudessa käyttää? Ehkä Romaniassa, mutta jos matkustan Amerikkaan – hyödytöntä.”

Sárközin suunnitelmat ovat kunnianhimoisia: muutto maailmalle ja lääketieteen opinnot.

Nuorukainen on kasvanut sijaisvanhempien luona, jotka eivät ole romaneja. Idean lääkärin opinnoista hän sai siskoltaan.

Eliittiä ja koulupudokkaita

Gandhi Gimnázium avasi ovensa vuonna 1994 lääkkeeksi romanien surkeaan koulutus- ja työllisyystilanteeseen, joka huonontui entisestään kommunistisen järjestelmän kaaduttua.

Valtion rahoittaman koulun tavoitteena oli luoda maahan korkeasti koulutettujen romanien eliitti, täysin tyhjästä.

Unkarin apulaissosiaaliministeri Zoltán Kovács on ylpeä koulusta, joka on toiminut mallina muille itäisen Keski-Euroopan romanilukiolle.

”Pian 20 vuotta itsenäisesti toiminut Gandhi-koulu on menestys, koska se on vapaaehtoinen. Nuoret hakevat sinne, koska haluavat löytää identiteettinsä, historiansa ja tulevaisuutensa. Tavallaan he tunnustautuvat romaneiksi, suurin osa heistä on romaneja. Ja tämä koulu on erinomainen mahdollisuus tarjota heille laadukasta opetusta.”

Lukion rehtorin Ildigó Dérin mukaan suurin syy lukioon hakemiseen on identiteetin sijaan taloudellinen tuki, jota köyhimmät oppilaat saavat. Vuosittain Gandhi Gimnáziumiin hakee noin 70 nuorta, joista 60 valitaan.

Läheskään kaikki oppilaat eivät ole yhtä kunnianhimoisia kuin lääketieteen opinnoista haaveileva Sárközi. Opettaja Szabold Heroldin mukaan piittaamaton asenne on tyypillinen riesa.

”Monet opiskelevat asenteella, että katsotaan nyt mitä tästä tulee.”

Koulupudokkaiden määrä on suuri. ”Joka vuosi meillä aloittaa kaksi-kolme luokkaa. Lopussa on jäljellä vain yksi. Osa vaihtaa koulua tai jättää kesken ja palaa kyliinsä auttamaan perhettään ja tekemään töitä. Jotkut lähtevät, koska eivät opi tarpeeksi nopeasti”, Herold jatkaa.

Rehtori Déri huomauttaa, että pienissä kylissä kasvaneille oppilaille koulutie on jo alkujaan hankala.

”Monissa kylissä päiväkotien ja koulujen työntekijät ovat vain vähän koulutettuja ja infrastruktuuri heikko. Kulttuuria ja urheilua ei käytännössä ole tarjolla. Vanhemmat ovat usein työttömiä, eivätkä ole itse käyneet peruskoulua loppuun.”

Unkarissa asuu Euroopan toiseksi eniten romaneja, noin 200 000. Heistä 70 prosenttia on työttömiä ja vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta.

Pelkona leimautuminen

Vuosittain 30–40 oppilasta 60:sta valmistuu Gandhi Gimnáziumista. Lukiota on kritisoitu paljon. Romanitutkija Iulius Rostas tyrmää Gandhin kaltaiset romanilukiot.

”Ensinnäkin vähemmistökoulutus on epäilyttävää. Mikään tutkimus ei osoita sen olevan kilpailukykyistä oppilaita ajatellen. Toiseksi, ottaen huomioon romaneihin kohdistuvat stereotypiat en usko, että monet vanhemmat haluavat lapsensa niin sanottuun mustalaiskouluun.”

Rostasin mielestä ”eliitti” on väärä sana kuvaamaan lukiota.

”On väärin sanoa, että tämä koulu on eliittikoulu ja laittaa siihen paljon rahaa, mutta saavuttaa vain kansallinen keskitaso. Miksei laitettaisi oppilaita tavallisiin kouluihin, paremmin tuloksin?”

Koulun rehtori huomauttaa, että Gandhi haluaa toivottaa tervetulleeksi oppilaita, jotka ovat lähtöisin äärimmäisestä köyhyydestä.

”Heidän lähtökohtansa on epätasa-arvoinen niin sanottujen eliittikoulujen oppilaisiin verrattuna”, Déri toteaa.

Sisäoppilaitoksen tavoite on oppilaiden romani-identiteetin vahvistaminen. Rostasia tämä epäilyttää.

”Yli 90 prosenttia oppilaista on romaneja. Millaista sosiaalistumista he saavat tässä koulussa? Etninen identiteetti vahvistuu vain vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Jos on samassa porukassa oman etnisen ryhmän kanssa, identiteetillä ei ole merkitystä. Tällainen koulu jättää pikemminkin leiman kuin vahvistaa identiteettiä.”

17-vuotiaalle Sárközille kysymys identiteetistä ei ole helppo, eikä sijaisvanhempien ehdotus romanilukion valitsemisesta ole auttanut.

”En tiedä kuka olen ja mistä tulen”, hän vakavoituu.

”Joskus sanon olevani unkarilainen, joskus mustalainen. Kotona se ei ole ongelma, siellä olen unkarilainen. Täällä sanon itseäni mustalaiseksi.”

Monen muun Unkarin romaninuoren tavoin Sárközi suunnittelee vaihtavansa sukunimensä täysi-ikäisenä.

”Mustalaisnimellä on vaikeaa saada töitä. Biologiset vanhempani eivät kasvattaneet minua, siksi haluan unkarilaisen sijaisisäni nimen.”

Sárközia kolme vuotta vanhemman Sándor Hòdovanin identiteettiä lukio lujitti. Hän kasvoi köyhässä kodissa ja ponnisti Gandhin kautta Budapestin yliopistoon lukemaan lääketiedettä. Se merkitsee hänelle ennakkoluulojen murtamista.

”Kouluttautumalla olen esimerkki siitä, että mustalaiset voivat pärjätä missä ammatissa tahansa. Pystymme siihen, mihin muutkin.”

Koulu kuin kilpi

Gandhi-lukion rehtori arvelee, että monet oppilaista keskeyttäisivät tavallisissa kouluissa huomattavasti todennäköisemmin. Gandhissa oppilaita auttaa sosiaalityöntekijä. Myös oppilas-opettajasuhteet ovat tavallista syvempiä.

”Jos kotona ei ole isää, he etsivät isäkuvaa täältä, jotakuta luotettavaa aikuista,” opettaja Herold sanoo. ”Sárközi tulee huomaamaan, että tämä koulu on kuin kilpi. Yliopistossa suojaa ei ole. Jos hän epäonnistuu, hän epäonnistuu.”

Vain puoli prosenttia Unkarin romaneista valmistuu yliopistoista. Lääketieteelliseen päässyt Sándor Hodovankin joutui keskeyttämään opinnot vuoden jälkeen reputettuaan pakollisen kokeen neljästi. Nyt hän työskentelee ensihoitajana, mutta ei aio antaa periksi, vaan haki opiskelemaan fysioterapiaa.

”En halua olla vain leipuri tai kauppa-apulainen, vaan päästä korkeampaan asemaan.”

Ministeri Kovács tarjoaa vaihtoehtoa yliopistolle.

”Miksi kaikkien täytyisi mennä yliopistoon? Mikseivät romaninuoret voisi valita teknistä koulua ja valmistua keskitason johtajiksi tehtaisiin tai bisnessektorille? Yliopisto on vain yksi vaihtoehto.”

Seuraavan sukupolven tähden

Unkarin romaneista 13 prosenttia käy toisen asteen koulutuksen loppuun.

”Aina mietitään, miten romanit saataisiin rakastamaan koulua. Täytyy myös pohtia, miten koulut voisivat paremmin ottaa huomioon romaninuorten ongelmat ja tarpeet”, miettii Roma Education Fund -järjestön asiantuntija Marius Taba.

Gandhin opettaja Herold näkee toivoa niissäkin oppilaissa, jotka käyvät lukiossa vain kääntymässä.

”Vaikka he menisivät takaisin vanhaan kylään huonoon ammattiin, niin omia lapsia saadessaan he voivat ajatella, että vaikka itse mokasivat, lapset voivat tähdätä korkeammalle.”

Herold korostaa, että vaikka vaikuttaisi siltä, etteivät he ole onnistuneet nykyisten oppilaiden kanssa, seuraavat sukupolvet tulevat muuttamaan asioita.

”Uskon ja luotan, että menestymme vielä.”