David Kau odottelee verkkareissaan turkulaisen hotellin aulassa. Viereisen infotiskin ohi rientää suomalaisia ja islantilaisia koomikkokollegoita, jotka käyvät morjestamassa sohvalla istuvaa hauskuuttajaa.
Kau on tiettävästi ensimmäinen musta stand up -koomikko kotimaassaan Etelä-Afrikassa. Ensin hän valloitti lavat, sen jälkeen television ja elokuvat. Syyskuussa Kau esiintyi Turun stand up -festivaaleilla.
Keikka meni mahtavasti, kertoo Kau. Jutusteluun liittyy hänen nuorempi maanmiehensä ja koomikkotoverinsa Kagiso Lediga.
Käy ilmi, että tarkalleen 15 vuotta sitten kaksikko nousi yliopistossa luentosalissa pulpetin päälle vitsailemaan. Kumpikaan ei tiennyt stand up -komediasta, mutta homma toimi. Valmistumisen jälkeen kaksikon tuoreelle huumorille oli kysyntää kiertueella ja komediafestivaaleilla.
”Se oli ensimmäinen kerta, kun valkoinen yleisö näki mustia lavalla. Se oli mielenkiintoista ja hullua. Minulle ainakin se oli hermoja raastavaa”, Lediga kertoo.
Sama asetelma nousee edelleen esiin Kaun huumorissa: musta mies valkoisten maailmassa. Viikonlopun kaksi settiä rakentuu Turussa tehtyjen havaintojen varaan. Hän ihmettelee ääneen, missä mustat ihmiset ovat katukuvasta.
”Olen varmaan ainoa musta täällä. Suomalaiset ovat valkoisimpia valkoisia ihmisiä, joita olen nähnyt.”
Ledigan huumori taas on universaalimpaa.
”Vähän politiikkaa, vähän henkilökohtaisia juttuja, vähän seksiä”, hän luettelee aineksiaan.
Historia on naurun arvoinen
Kaksikon komediatyyli kietoutuu heidän kotimaansa historiaan ja yhteiskuntaan. Kysymyksiä ”rodusta” ja taloudellisesta asemasta ei lakaista maton alle, vaan niille nauretaan.
”Nelson Mandela sai tilanteen näyttämään siltä, että kaikki on hyvin. Kuitenkin moni musta on köyhä, joka puolella lakkoillaan ja valkoiset kontrolloivat mediaa. Meidän täytyy puhua rodusta”, Kau alleviivaa.
”Talouden taantuma on saanut ihmiset tarkastelemaan syitä. Toisten köyhtyminen ja toisten vaurastuminen on tullut ilmeisemmäksi”, Lediga lisää.
Vitsejä samasta aiheesta on kuultu ennenkin. Rotukysymykset ovat olleet pitkään amerikkalaisten mustien koomikkojen väline ja kritiikin kohde.
”Periaatteessa suuri osa maailman komediasta on peräisin Eddie Murphyn Lavalla-komedian (1987) VHS-taltioinneista. Muistan, miten omani oli todella naarmuuntunut”, Kau kertoilee.
Miten tehdä pilaa niinkin traumaattisesta menneisyydestä kuin mitä Etelä-Afrikassa on ollut?
”Homman juju on siinä, miten sen tekee. Esimerkiksi homoille nauraminen ei ole hauskaa. Läskit ovat taas vapaata riistaa”, Lediga toteaa tabuista ja nauraa päälle.
Konservatiivisempi Kau on samoilla linjoilla.
”Enpä ole koskaan vitsaillut raiskaamisesta. Täytyy olla erityisen fiksu pystyäkseen tekemään tiettyjä vitsejä.”
Molempien mukaan eteläafrikkalainen komedia on kasvamassa isommaksi kuin koskaan. Se on lähes samassa asemassa kuin musiikki apartheidin aikaan. Kaksikolla on puheyhteys maan presidenttiin asti.
”Komedia on siisti normalisoija traumaattiselle maalle. Se on hieno tunne, kun kaikki nauravat ja rakastavat jotain yhtä juttua samaan aikaan”, Lediga pohtii.
”Se on komedian voima. Tuntemattomatkin ihmiset nauravat ympäri maailman sille, mitä sanon”, Kau summaa