”Äiti, älä ole huolissasi, minulla on kaikki hyvin. Jos Jumala suo, näemme paratiisissa.” Näin on viestitellyt äidilleen Syyrian sotaan lähtenyt espoolaisnuorukainen. 22-vuotias mies on asunut ja kasvanut käytännössä koko ikänsä Suomessa. Äiti on ilmoittanut asiasta Suomen poliisille.
Tätä ennen miehen äiti oli saanut runsaasti myönteistä palautetta siitä, että hänen pojastaan on kasvanut rauhallinen, ystävällinen kunnon mies. Toisin kuin aiemmin, mies oli alkanut käydä tiiviisti moskeijassa.
Aiemmin mediassa on esitetty epäilyksiä joidenkin maahanmuuttajien yhteyksistä aseellisiin järjestöihin kotimaassaan. Espoolaismiehellä ei tiettävästi ole ollut aiemmin mitään tekemistä Syyrian kanssa. Hän tai hänen vanhempansa eivät ole Syyriasta, eivät edes Syyrian naapurimaista. Hänen motiivinsa on ilmeisesti puhtaan uskonnollinen.
Eikä espoolainen ole yksin. Mukaan on lähtenyt useiden eri lähteiden mukaan muitakin. Joukossa epäillään olevan paitsi maahanmuuttajataustaisia, myös etnisiä suomalaisia, jotka ovat kääntyneet muslimeiksi.
Miehen ja hänen kumppaniensa lähteminen Syyrian sotaan herättää nipun kysymyksiä sekä Syyrian sodan luonteesta että ennen kaikkea siitä, mikä saa suomalaisia muslimeja – vaikkakin vain yksittäisiä – mukaan.
Syyrian konflikti alkoi osana arabimaiden kansannousuja melkein kaksi vuotta sitten, kun maan diktaattori Bashar al-Assad vastasi väkivaltaisesti mielenosoittajien vaatimuksiin demokraattisista uudistuksista. Maan hajanainen oppositio ei ollut varsinaisesti uskonnollinen, vaikka Syyrian enemmistö on sunnimuslimeja toisin kuin al-Assad klaaneineen, joka kuuluu shiiamuslimien aleviitti-suuntaukseen.
Konfliktin pitkittyessä shiia-islamilainen Iran on tukenut vahvasti Syyrian hallintoa, ilmeisesti myös aseellisesti. Saudia-Arabia ja muut Persianlahden sunnimaat ovat puolestaan rahoittaneet ja aseistaneet Syyrian oppositiota, joka koostuu lähinnä sunnimuslimeista. Näin demokratiauudistuksia vaatinut kansannousu on muuttunut yhä enemmän lahkojen väliseksi sodaksi syyrialaisten enemmistön tahdon vastaisesti.
Syyrian sodan luonteen muuttuminen uskonnolliseksi on sinänsä yleisesti tiedostettu asia. Sen sijaan uutena tietona tulee se, että Syyriaan pyritään värväämään ”uskonsotureita” myös muista kuin syyrialaisista. Vieläpä sellaisista maista, jotka eivät ole itse aseistamassa suoranaisesti kumpaakaan konfliktin osapuolta.
Saudi-Arabiasta ja muista alueen rikkaista maista virtaa runsaasti rahaa uskonnolliseen toimintaan länsimaissa toimiville muslimijärjestöille. Tutkittua tietoa Suomen kohdalla ei tiettävästi ole, mutta myös Suomeen tullee paljon saudirahaa. Rahoittaja haluaa kuitenkin päättää siitä, mitä rahalla tehdään.
Rahan mukana Persianlahden maista pusketaan maailmalle islamin äärikonservatiivista muotoa, joka on vieras myös muslimienemmistölle. Se jyrää monimuotoista islamia, joka on 1400 vuoden ajan sopeutunut hyvin monenlaisiin olosuhteisiin antaen ja ottaen hyviä vaikutteita paikallisista kulttuureista.
Muutaman suomalaisnuorukaisen lähtö Syyrian sotaan voi olla heidän sinisilmäisyyttään tai seikkailunjanoaan, mutta se on oire laajemmasta ongelmasta. Asiasta tarvitaan pikaisesti kiihkotonta tutkimusta.