Kaikki alkoi satelliittilautasista.
Ne avasivat arabimaailman tiedonvälitykselle jo 1990-luvulla, kauan ennen internetiä. Ihmiset kokoontuivat kahviloihin katsomaan satelliittikanavia, jotka tarjosivat vaihtoehtoja valtion viralliselle totuudelle.
Al Jazeera oli yksi vaihtoehtoisten totuuksien tarjoajista. Se kasvoi pienestä, kuusi tuntia ohjelmaa päivässä lähettävästä paikallistelevisiosta monikanavajätiksi runsaassa kymmenessä vuodessa.
Kasvun salaisuus oli mies nimeltä Wadah Khanfar.
Khanfar nousi Al Jazeeran johtoon vuonna 2003 ja johti kasvavaa imperiumiaan vuoteen 2011 asti. Hänen aikanaan Al Jazeerasta tuli kansainvälinen media.
Khanfar on valittu niin Timesin kuin Forbesin vaikutusvaltaisimpien ihmisten listalle. Uskottavuuttakin löytyy: Khanfar on ollut töissä Al Jazeerassa toimittajana sen perustamisesta asti ja raportoinut sotatantereilta Afganistanissa ja Irakissa.
Verkot valmiina vedessä
Mitä Khanfar oikein teki?
Tutkija Lilly Korpiolan mukaan menestykseen on monta syytä. Al Jazeera hallitsee niin monikanavallisuuden, formaatit kuin kohdeyleisönsä maun. Juuri siksi sillä on kaksi niin erilaista ääntä. Toinen on suunnattu länsimaille, toinen arabiyleisölle. Kielimuuri pitää maailmat erillä toisistaan.
Englanninkielinen kanava tuottaa kansainvälisesti korkeatasoista laatujournalismia, joka kilpailee länsimaisten jättien CNN:n ja BBC:n kanssa – ja on päihittänyt ne monesti Lähi-itä -aiheissa. Kanavan tunnelma on viileän neutraali.
Al Jazeeran erittäin suosittu arabiankielinen kanava taas on profiililtaan erilainen. Brittiläinen toimittaja Hugh Miles kuvaa kanavaa ”hyökkääväksi”. Palestiinalaisen toimittajan Daoud Kuttabin mukaan kanavan toimittajat muistuttavat toisinaan enemmän aktivisteja. He intoutuvat edistämään asioita, joista raportoivat.
Yksi Al Jazeeran suurimmista vahvuuksista on aina Lähi-idän pikkukyliin asti yltävä verkosto. Sen avulla kanava voitti uutissodan arabikevään alkaessa. Kun länsimedioiden toimittajat vasta kiiruhtivat pakkaamaan laukkujaan, olivat Al Jazeeran kansalaisjournalistit jo paikalla kännykkäkameroineen ja satelliittipuhelimineen.
Korpiolan mukaan Al Jazeera on hyötynyt journalismin painopisteen muuttumisesta. Historiallisesti Lähi-itää on tarkasteltu suurvaltapolitiikan, ei tavallisten ihmisten näkökulmasta.
Al Jazeera osaa myös kertoa tarinoita. Kanava on tuonut uutisten keskiöön ihmiset ja tunteet.
”Mielipide ja se toinen mielipide” -mottonsa mukaisesti tv-asema päästi jo varhain ääneen myös israelilaiset. Ensimmäistä kertaa arabi-tv-asemalla kuultiin hepreaa. Tosin kanavan väittelyissä israelilaisedustajat ovat aina altavastaajina.
Tästä huolimatta jotkut ovat väittäneet, että Al Jazeeran tapa tuoda vihollisenkin mielipiteet kaikkien kuultavaksi on suorastaan rauhan välittämistä Lähi-idässä. Julkinen vuoropuhelu konfliktin osapuolten välillä on harvinaista.
Al Jazeera ei ole välttänyt myöskään toista ääripäätä. Militantit islamistit saavat arabiankielisellä kanavalla arvostelijoiden mielestä runsaammin tilaa kuin mitä heidän painoarvonsa sallisi.
Osa muslimiveljeskunnan voittoa
Suurvallat tarvitsevat globaalin median oman viestinsä välittämiseen. Sellainen on länsimaiden lisäksi myös Kiinalla ja Venäjällä. Lähi-idässä taistellaan eri äänien kuuluvuudesta.
Al Jazeera on osa arabimaailman hegemoniataistelua. ”Al Jazeera edustaa joissain asioissa Muslimiveljeskunnan linjaa”, toteaa Korpiola. Arabiyhteiskunnissa ei ole ollut länsimaista demokratiaa, eikä myöskään ”vapaata” mediaa siinä mielessä kuin termi käsitetään länsimaissa.
Hänen mukaansa myös englanninkielinen kanava on osa julkista diplomatiaa. Kanavan markkinat ovat globaalit ja viesti on suunnattu erityisesti länteen.
Arabimaiden rajat ovat viivoittimella vedettyjä. Paljon tärkeämpää arabiyhteisön jäsenille on heimosukulaisuussuhteet ja se, mihin uskontoon tai sen suuntaukseen kukin kuuluu.
Tästä syystä Korpiola ei pidä kovin kiinnostavana spekulointia siitä, miten vapaa Al Jazeera on Qatarin kuningashuoneesta.
Al Jazeerassa 2005–2008 työskennellyt Pia Heikkilä kuuli kollegoiltaan huhuja, ettei Qatarin johtajista saanut tehdä juttuja. Hänen omaan työhönsä ei kertaakaan puututtu.
”Kysyn puolestani, onko mikään maailman suurista medioista täysin ’vapaa’ tai ’objektiivinen’ ”, Heikkilä huomauttaa. Hän ottaa vastaesimerkiksi sen, miten Suomessa Yleisradio kutsuu Suomen toimia Afganistanissa rauhanturvaamiseksi.
”Suomi on sodassa mukana. Monista asioista vaietaan lintukodossakin.”
Brändi avaa ovia
Pia Heikkilä työskenteli Al Jazeeran kenttätoimittajana tutkivan journalismin parissa. Hän matkusti ympäri Lähi-itää ja sai työskennellä melko vapaasti tuoreella englanninkielisellä kanavalla.
”Etelän ääni -ajattelu antoi toimittajille luvan etsiä aiheita, jotka eivät länsimedioita kiinnostaneet, mutta jotka olivat kuitenkin tuhansille ellei miljoonille ihmisille tärkeitä.”
Heikkilän mukaan Al Jazeeran brändi auttoi avaamaan ovia tavalla, johon amerikkalainen mediatalo ei pysty.
”Kun soittaa arabimaailman silmäätekeville ja kertoo olevansa Al Jazeeran toimittaja, haastattelu järjestyy ilman suurempia mutkia. Esimerkiksi Libanonin Hizbollah ei hyväksyisi minkään muun kanavan toimittajia seuraamaan toimintojaan vapaasti usean päivän ajan.”
Heikkilän mielestä läntiset mediat suhtautuvat ylimielisesti kehittyviin maihin.
”Pysytellään aika vahvasti tutuissa stereotypioissa, eikä vaivauduta etsimään asian toista laitaa. Arabikollegat opettivat terveellistä skeptisyyttä vallitsevia ajattelutapoja ja järjestelmiä kohtaan.”
Heikkilä lopetti Al Jazeerassa, koska hän halusi hajuttomasta ja mauttomasta Qatarista sen vastakohtaan, Afganistaniin. Nyt hän on freelancer ja kirjoittanut sotajournalismia ja romantiikkaa yhdistävän romaanin.
Kuka järjesti arabikevään?
Miksi mediatalon isähahmo Wadah Khanfar erosi syyskuussa 2011? Kahdeksan vuotta Al Jazeerassa oli tarpeeksi. Hän oli saavuttanut tavoitteensa ja tehnyt kanavasta kansainvälisen.
Huhujen mukaan kuningashuone potki hänet ulos, koska se haluaa kiristää otettaan kanavasta. Khanfarin seuraaja on kuningashuoneeseen kuuluva sheikki Ahmad bin Jassim Al Thani, jolla ei ole journalistista taustaa.
Sanotaan, että Khanfar oli liian Amerikka-myönteinen, toiset taas uskovat, ettei hän ollut sitä tarpeeksi. Yhdysvaltalaiset kaapeliyhtiöt eivät suostu ottamaan kanavaa valikoimiinsa, eikä presidentti Obama anna suoria haastatteluja Al Jazeeralle.
Osa uskoo, että Khanfar oli liiaksi kansanmies, liian vallankumouksellinen.
Qatar on rahoittanut kansannousuja ja oppositioryhmiä eri arabimaissa, mutta sen vahvin ase on media, todetaan Lilly Korpiolan ja Hanna Nikkasen Arabikevät-kirjassa. Qatarin hallitsija on sunnimuslimi. Kriitikot uskovat emiirin kaatavan maallisia hallituksia, etunenässä meni Egypti ja Mubarak.
Tunisian Ennahda-puolue totesikin vaalivoittonsa jälkeen, että Al Jazeerasta on tullut vallankumouksen kumppani.
New Statesman -lehden haastattelussa entinen pääjohtaja Khanfar kumoaa väitteen, että Al Jazeera olisi ollut Arabikevään taustavoima. Hän myöntää, että kanava voimisti mielenosoittajien ääniä ja teki niistä valtavirtaa.
Toisin uskotaan Arabikevät-kirjassa: ”Aikaisemmin armeija oli Lähi-idässä kuninkaantekijä, nyt roolin on ottanut Al Jazeera – jonka tarkkaa poliittista agendaa kukaan ei tunnu tuntevan.”
Lue myös: