”Sisareni syntyi vuonna 1970 Málagan Hospital Civilissä. Isäni oli Sveitsissä matkalla ja pääsi paikalle vasta päivän synnytyksen jälkeen. Hänelle kerrottiin, että sisareni oli menehtynyt synnytyksessä komplikaatioihin”, kertoo Isabel Agüera.
”Äitini on aina epäillyt, ettei siskoni kuollut sairaalassa, vaan hänet myytiin. Nelisen vuotta sitten hän alkoi puhua asiasta enemmän ja aloin tutkia sitä.”
Agüeran tarinan kaava on tuttu monessa muussakin espanjalais-perheessä. Espanjassa myytiin viime vuosisadalla laittomasti toista tuhatta lasta. Päällimmäisenä syynä uskotaan olleen lapsikaupasta saatu rahallinen hyöty.
Etenkin diktatuurin aikaan lapsikaupalla tehtiin myös politiikkaa. Toisaalta myös poliittisin motiivein vanhemmiltaan viedyt lapset kaupattiin eteenpäin.
Lapsenryöstöt alkoivat vuonna 1936 käynnistyneen sisällissodan aikana, ja jatkuivat koko sitä seuranneen Francisco Francon diktatuurin ajan. Diktatuuri päättyi vuonna 1975, mutta lapsia varastettiin perheiltään myytäväksi vielä 1980-luvun loppuun asti.
Diktatuurin aikaan lapsia vietiin etenkin poliittisilta vangeilta, ja uhkaa lapsen menettämisestä käytettiin painostuskeinona. Vankilassa synnyttäneet Francoa vastustaneet naiset saivat pitää lapsensa vain 3-vuotiaiksi asti. Sen jälkeen lapset päätyivät usein joko luostariin tai laittoman adoption kautta vieraaseen perheeseen.
Vanhemman vankilaan joutuminen ei ollut ainoa syy erottaa lapsia vanhemmistaan. Lapset voitiin ottaa pois perheestä, jos heidän kasvuympäristönsä ei ollut sopiva. Sopimatonta oli luonnollisesti diktatuurin vastustaminen tai sen arvostelu. Toiminnalle otettiin mallia natsi-Saksasta.
Tuottoisa bisnes
Suurin osa lapsenryöstöistä tapahtui kuitenkin synnytysten yhteydessä.
Vanhemmille väitettiin lapsen kuolleen, mutta heille ei koskaan näytetty lapsen ruumista. Heille kerrottiin, että lapsi oli jo haudattu.
Näin kävi myös Isabel Agüeran siskon tapauksessa: Agüeran vanhemmat eivät saaneet nähdä tyttärensä ruumista. Heille kerrottiin, että kuolleena syntynyt vauva oli jo haudattu. Hautauskuluista oli sairaalan kertoman mukaan huolehtinut samana päivänä sairaalassa kuolleen rikkaan miehen perikunta ja lapsi oli laitettu samaan hautaan miehen kanssa.
”Kun aloin tutkia asiaa vuonna 2009 selvisi, ettei sisartani ole haudattu kyseiseen hautaan eikä millekään muullekaan malagalaiselle hautausmaalle. Myöskään sairaalan papereissa ei ollut merkintää sisaren kuolemasta”, Agüera sanoo.
Kehdoista katosi etenkin naimattomien naisten ja alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvien vanhempien lapsia. Vähävaraiset pitivät sairaaloiden kustantamaa hautausta hyväntahdon eleenä.
Lapsikauppa oli hyvin organisoitua ja siihen osallistui arvioiden mukaan niin lääkäreitä, hoitajia kuin synnytyksissä avustaneita nunniakin. Vasta viime vuosina synnytysosastojen synkät tarinat ovat nähneet päivänvalon sairaalaan seinien ulkopuolella.
Monet vauvojen avatuista haudoista ovat odotetusti paljastuneet tyhjiksi. Kuolleiksi luultujen lasten etsimistä organisoivat Espanjassa yhdistykset, jotka ovat nostaneet tapauksista useita oikeusjuttuja. Yksi yhdistyksistä on malagalainen Aberoa. Isabel Agüera on sen puheenjohtaja.
Andalusia lapsikaupan keskus
Isabel Agüera on tehnyt kadonneen sisarensa asiasta rikosilmoituksen, mutta niin Agüeran kuin muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien tilannetta mutkistavat kadonneet asiakirjat.
Aberoan asianajajan Salvador Rojasin mukaan tilanne on äärimmäisen vaikea.
”Jotta asiasta voidaan nostaa syyte, poliisin täytyy tutkia asiaa. Poliisin on kuitenkin mahdoton tutkia tapahtumia, joihin liittyvät asiakirjat ovat kadonneet. Asiaan vaikuttavat tietysti myös poliisien ja oikeuslaitosten rajalliset resurssit sekä Espanjan valtion kanta rikostutkintaan”, Rojas toteaa.
”Meidän puolellamme on tietysti tieto, ettei sisaren kuolemaa rekisteröity sairaalassa. Myöskään hänen ruumistaan ei oltu haudattu kerrottuun paikkaan.”
Toisaalta taas syytetyn penkille on vaikea saada ketään. Suurin osa asioista tietävistä ei halua kertoa tietojaan tai varsinkaan todistaa ketään vastaan. Syytteeseen johtaneissa tapauksissa on kuultu todistajina joitakin lääkäreitä ja hoitajia.
Kaikkiaan Espanjassa arvellaan varastetun noin 1500 lasta, joista valtaosa eli 900 Andalusiassa. Andalusiassa syyttäjä on ottanut käsittelyyn tapauksista noin 90.
”Suurin osa koko Espanjan tapauksista on Andalusiassa. Tästä voidaan päätellä, että lapsikauppa keskittyi Etelä-Espanjaan. Osasyynä tähän oli varmasti se, että Andalusiassa ihmiset olivat keskimäärin vähemmän koulutettuja. Pienistä kylistä tulevia maalaisia oli paljon. Tämän kaltaisia ihmisiä oli tietenkin helpompi huijata”, Rojas pohtii.
”Esimerkiksi oma isoäitini uskoo, että toinen hänen tyttäristään varastettiin. Hänen lapsensa syntyi keisarinleikkauksella, minkä vuoksi isoäitini nukkui operaation aikana. Lapsen kerrottiin kuolleen eikä ruumista tuotu näytille. Isoäitini ei osannut lukea eikä kirjoittaa, joten hän ei koskaan tehnyt asiasta numeroa. Vasta minä olen alkanut työni kautta tutkia myös oman sukuni historiaa”, Rojas sanoo.
Lue myös Argentiinan diktatuurin ajasta: