Aurinko paahtaa kuumasti selkään Grand Popon pölyisellä kylätiellä. Vedenjumalatar Mami Watan temppelissä on alkamassa talvipäivän seisauksen rituaali.
Mami Watalta pyydetään siunausta tulevalle vuodelle.
Temppelin edustan hiekka-aukiolle valuu koko ajan väkeä: värikkäästi pukeutuneita naisia, miehiä ja lapsia. Palvojia saapuu kaikkialta Beninistä, korkeinta papistoa myöten.
Joukosta erottuvat valkoisiin pukeutuneet Mami Watan initiaatit, rituaaliin osallistuvat yhteisön jäsenet. Papeilla ja papittarilla on lisäksi valkoiset päähineet ja runsaasti koruja kaulassaan, ranteissaan, käsivarsissaan ja nilkoissaan. Huolto pelaa: kaupustelijat myyvät virvokkeita, hedelmiä ja keksejä.
Ennen rituaaliaukiolle astumista joku tarttuu minua olkapäästä ja pyytää riisumaan kengät jalasta. Olkaani tarttunut mies kysyy: ”Mitä haluat pappien uhraavan puolestasi Mami Watalle?”
Koska Mami Wata kuulemma pitää ginistä, ostan ginipullon. Sitten minut viedään matalaan rakennukseen puhdistettavaksi. Vanha nainen pesee jalkani ginillä, ja saan luvan astua ”pyhälle maalle”.
Kuningatar vesien syvyyksissä
Rummuttajien saavuttua rituaali voi alkaa. Kaikki polvistuvat maahan ja kumartavat päänsä yhteiseen rukoukseen. Papisto istuu sinisillä muovituoleilla, valkopukuiset initiaatit ringissä penkeillä ja maassa olevilla olkimatoilla. Juhlamenoja ohjaavat kaksi naista antavat oikean rytmin, alkavat laulaa ja taputtaa käsiään. Initiaatit yhtyvät lauluun ja taputukseen.
Mielessäni soi länsiafrikkalainen laulu vedenjumalattarelle: ”Kuningatar vesien syvyyksissä. Kostearintainen äiti. Maailman omistaja, joka parannat kuin lääkäri.”
Välillä rummutus kiihtyy äärimmilleen. Juhlamenojen ohjaaja huutaa: ”rauhoittukaa!” Taputuksen rytmi hidastuu hetkeksi.
Kaksi naista nousee vuorollaan tanssimaan ringin etuosaan. Ennen tanssiaan he tervehtivät rumpujen henkeä kumartamalla tälle.
Kuten kaikilla jumalilla, Mami Watalla on omat rytminsä, laulunsa ja tanssinsa.
Nousuvesi nielaisee ruokauhrit
Rummutuksen ja tanssin jälkeen papit pitävät puheen. Tämän jälkeen juhlamenojen ohjaaja nostaa maasta saviruukun, jonka sisällä on suitsukeuhri. Rummutus lakkaa ja kaikki nousevat ylös.
Rituaali jatkuu läheisellä hiekkarannalla. On auringonlaskun ja nousuveden aika. Vedenjumalatar odottaa.
Kerrotaan, että vedenjumalatar asui alun perin alkuvesissä. Synnytettyään auringon, kuun ja planeetat hän asettui maan vesiin ja synnytti vielä tärkeimmät jumalat.
Mami Watan uskotaan edelleen asuvan meressä. Guineanlahti muuttuukin silmissäni vedenjumalattaren asuinsijaksi.
Papisto on jo rannalla valmistelemassa uhreja. Mami Watalle uhrataan tänään tupakkaa, ruokaa ja giniä. Hän on nautinnonhaluinen jumalatar. Uteliaat kyläläiset seuraavat rituaalia suuressa ringissä.
Papisto piirtää valkoisella liidulla hiekkaan ympyrän, jonka sisälle ruokauhrit sijoitetaan. Ginipullot heitetään mereen, josta kylän parhaat uimarit käyvät ne noukkimassa.
Näyttää siltä kuin vedenjumalatar ottaisi uhrit vastaan. Nousuvesi nielaisee ruokauhrit ja vie mennessään meren sy-vyyksiin. Papisto kastaa vielä rituaaliasuun kuuluvat kaulakorut ja käädyt veteen, ja Mami Wata näyttää siunaavan nekin.
Rummutus ja tanssi jatkuvat syrjemmällä, veden henki alkaa ottaa ihmiset valtaansa. Initiaatit vaipuvat transsiin yksi toisensa jälkeen.
Siunaus tulevalle vuodelle
Uhritoimituksen jälkeen transsissa olevat naiset alkavat yksitellen lähestyä merta. He tanssivat, kierivät ja kävelevät mereen aaltoja myötäillen. Yksi kerrallaan he paljastavat ylävartalonsa kunnioituksen merkiksi ja hyppäävät sitten nousevaan aaltoon. Nyt kylän parhaat uimarit pääsevät poimimaan mereen heittäytyneet naiset.
Hurmiosta jäykistyneet naiset peitetään valkoisella kankaalla ja viedään syrjemmälle selviämään. Juuri mereen heittäytyneiden sanotaan saavan suurimman mahdollisen siunauksen seuraavalle vuodelle.
Rannalla on maaginen tunnelma. Laskeva aurinko värjää tienoon vuorollaan oranssin punaiseksi ja violetiksi. Meri jatkuu silmänkantamattomiin. Rituaali päättyy auringon laskuun. Papisto, initiaatit ja muu väki poistuvat pimenevään iltaan.
Lue myös: