Ympärillä levittäytyy uljas vuoristomaisema. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Pohjoisecuadorilaisen Cachicullá-kylän väki on kokoontunut aukiolle odottamaan perinteisen häpeärangaistuksen toimeenpanoa. Ketsua-intiaanien pukuihin sonnustautunut yleisö seisoo vaitonaisena.
Kyläyhteisö on ottanut hoitaakseen vaimonsa pettämisestä syytetyn miehen rankaisemisen ja tekojen hyvittämisen. Rikkomuksen toi kyläläisten käsiteltäväksi miehen vaimo. Avioliiton ulkopuolisesta suhteesta on myös syntynyt lapsi.
Häpeärangaistus on edelleen käytössä alkuperäiskansojen keskuudessa joissakin Ecuadorin kylissä. Osa rangaistuksista on fyysisiä, kuten julkinen piiskaaminen, raskaan taakan kantaminen pilkkakulkueessa ja häpeäpuuhun sitominen julkiselle paikalle.
Fyysisen kivun tuottaminen on kuitenkin sivuseikka ja vain osa rituaalia. Todellinen kivun lähde on häpeä.
Rangaistuksen teho perustuu kunnian – niin yhteisön kuin henkilökohtaisen – vahvaan merkitykseen. Rituaalin tarkoitus on antaa esimerkki kyläyhteisölle ja ehkäistä tulevia rikkomuksia jo ennalta.
Siksi myös tiedotusvälineet ovat paikalla. Rangaistuksen kärsivästä miehestä puhutaan täällä hänen koko nimellään, mutta olkoon hän suomalaislukijoille vain mies.
Kylän vanhimmat kertovat aloituspuheenvuoroissaan yksityiskohtaisesti tehdyistä rikkeistä ja niiden vakavuudesta. Sovitusta hakeva on myöntänyt kaikki tekonsa.
Puheissa painotetaan päivän rituaalin merkitystä kaikille läsnäolijoille: tällaista käytöstä ei hyväksytä. Yhden miehen teot tahraavat koko yhteisön maineen.
Koska sovitettava teko on vakava, rangaistukseen liittyy myös yhteiskuntapalvelua. Mies tekee työtä kyläyhteisön yhteiseksi eduksi päivän viikossa, kahden vuoden ajan.
Tunnelma on kouraiseva, mutta myös lämmin ja huolehtiva. Rangaistus tuntuu isolta, ja erittäin nöyryyttävältä.
Myötätunto on vahvasti läsnä kaikissa päivän tapahtumissa.
Miehen äiti sitoo poikansa vyötäisille nokkosvihdan. Mies asettuu nokkoset vyötäisillään makuulle toriaukion keskelle.
Ensimmäiset piiskan iskut tulevat kylän päämiehiltä, vahvojen saatesanojen kera. Sitten lyömään siirtyvät lähiomaiset. Syytetyn sisko on lähistöllä tukena vesipullo kädessään. Luonnonjuuresta tehdyn raipan iskut tuntuvat rituaalia seuraavassa yleisössä vahvasti. Kyyneleet virtaavat vuolaana.
Piiskausta seuraa pilkkakulkue, jossa mies kantaa raskasta kivisäkkiä selässään. Matkaa joelle on pari kilometriä, tie on kivinen, syytetty kulkee avojaloin.
Fyysinen ja henkinen taakka on uuvuttava eikä helle helpota oloa. Sovitusta hakeva on jaksamisensa äärirajoilla.
Joen jääkylmässä vedessä mies vihdotaan ensin nokkosilla. Heti perään hänet pestään ruusunterälehtivedellä. Pappi tuo hengellisen evästyksensä syntejään sovittavan rituaaliin. Sekä rituaalien suorittajien että yleisön ilmeissä alkaa vilahdella myös hilpeyttä.
Vesipisarat lentävät, ruusun terälehdet valloittavat veden pinnan.
Lue myös pääkirjoitus aiheesta: