Tumman lava-auton ovesta ilmestyy ensimmäisenä suuri pyöreä kori, joka kirkkaissa väreissään on kuin pilven takaa esiin tuleva aurinko. Jo kori kertoo, kuka autosta seuraavaksi astuu ulos.

Elsie Stone Holiday on modernien navajokorien punoja. Tapaamme Bluffin kylässä, Utahin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Stone on tuomassa uusimman luomuksensa Twin Rocks Trading Post -kauppa-asemalle. Yli 30 vuoden ajan koreja punoneelle Stonelle kauppa-asema on tärkeä myyntikanava.

Stone vie minut läheisen joen rantaan katsomaan, mistä korit saavat alkunsa. Rannassa on korkea pajupensas. Kevät ja syksy ovat parasta aikaa pajujen keräämiseen, Stone kertoo. Oksat ovat silloin taipuisimmillaan.

Stone ja hänen puolisonsa ajavat pajunkeräysmatkoilla vuosittain satoja kilometrejä. Uusia paikkoja on etsittävä alinomaa. ”Samasta pensaasta voi kerätä oksia vain tietyn ajan. Kun pensas vanhenee, sen oksat eivät enää sovellu punomiseen.”

Kotiin Stone palaa auton lava pajunoksia notkuen. Niiden työstäminen vie noin viikon. Stone kuorii ja halkoo pajut niin, että yhdestä oksasta tulee kolme nauhaa. Kärsivällisyys ja huolellisuus ovat taidokkaiden korien salaisuus. Stone vetää jokaisen nauhan yksitellen juomatölkkiin tehdyn reiän läpi. Näin hän varmistaa, että nauhat ovat samankokoisia.

Navajofilosofian sydämessä

Navajokielessä ei ole taidetta tai uskontoa merkitseviä sanoja. Yksi sana kuvaa näitä kumpaakin: hózhó. Sanassa kiteytyy navajojen elämänkatsomuksen ydin, kauneuteen ja harmoniaan pyrkiminen.

Käsin punotut korit ovat hózhón materiaalisia ilmentymiä. Navajot käyttävät koreja esimerkiksi häissä ja syntymäjuhlissa. Kun harmonia on rikkoutunut – vaikkapa sairauden tai onnettomuuden vuoksi – suoritetaan seremonia tasapainon palauttamiseksi.

Stone on vasenkätinen. Siksi hänen koriensa punos kulkee myötäpäivään.

”Tämä on tärkeää seremonioissa, sillä perinteessämme asiat kulkevat eteenpäin tässä suunnassa”, Stone sanoo seuraten samalla hellästi sormellaan sylissään olevan korin kierroksia. ”Esimerkiksi häissä käytettävissä koreissa vasen punos tuo parille onnea yhteisellä matkalla.”

Sukupolvien ketju

Stonen perheelle korit ovat päätulonlähde. Mutta edes käsityömestarille toimeentulo ei ole itsestäänselvyys. Stone asuu äitinsä asuntovaunussa.

”Menetimme hiljattain oman ison asuntovaunumme, olen nyt tavallaan koditon”, hän naurahtaa.

Jo kouluaikana Stone kutoi navajomattoja. Avioliiton myötä hänestä tuli osa kuuluisaa korinpunojien sukua. Tämä Douglas Mesan alueella Navajomaassa asuva suku on nostanut navajokorit unohduksen kynnykseltä takaisin kukoistukseen.

Stone sai mentorikseen anoppinsa, mestaripunoja Betty White Holidayn. ”Hän siunasi minua monella tapaa. Hän teki minulle seremonian maissin siite-pölyllä ja hämähäkinseitillä. Tiedäthän, miten täydellisen seitin hämähäkki punoo?”

Myös navajomiehet punovat koreja. ”Oma miehenikin punoo, tosin hänellä ei ole tarpeeksi kärsivällisyyttä”, Stone nauraa. ”Isänikin punoi koreja. Hän oli parantaja, joka käytti koreja seremonioissaan.”

Entä uusi sukupolvi?

Angelina-tytär, 22, punoo äitinsä kanssa ja saa innoituksensa tämän kuvioista. Perinteen tulevaisuus näyttää kuitenkin epävarmalta. ”Nuorilla on mahdollisuus oppia koulussa punontaa, mutta ei ole monia nuoria korinpunojia.”

Twin Rocks -kauppa-aseman omistaja Steve Simpson sanoo samaa. ”Tämä on taidetta, jonka luominen edellyttää vaativia tekniikoita. Siihen menee aikaa. Ansaitseminen tällä on kovaa työtä.”

Kauppiaan suhdeverkosto on mittava. Simpson tekee yhteistyötä jopa 500 käsityöläisen kanssa navajo-, hopi-, zuni- ja santo domingo -heimoista.

Stonen uusin kori on saanut innoituksensa kurpitsankukasta. Sen halkaisija on yli puoli metriä. Punomiseen meni kaksi ja puoli viikkoa, 12–15 tuntia päivässä.

Seuraava kori on jo työn alla. Tulossa ovat myös taidenäyttelyt Tucsonissa ja Salt Lake Cityssä.

Naisen äänessä on iloa ja ylpeyttä hänen kuvaillessaan, miltä tuntuu, kun hänen luomuksensa matkaavat maailmalle. ”Se on uskomatonta. Ajatukseni kulkevat kaikkialle korieni kautta!”

Saadessaan korin valmiiksi punoja laulaa sille suojeluslaulun.

”Kuka ikinä korin ostaakin, saa sen mukana laulun tuoman suojeluksen. Onnea, terveyttä ja kaikkea hyvää.”

Kuka punoi ensimmäisen korin?

Korit juontavat juurensa kauas navajoen esivanhempiin. Ensimmäisen korin punoi Muuttuva Nainen, navajoksi Asdzáá Nádleehé. Hän on navajomytologiassa luomistyön täydellisyyden ja ajan syklisen luonteen ruumiillistuma.

Navajojen korinpunonta alkoi hiipua 1800-luvun lopulla. Taustalla vaikuttivat sorto, köyhdyttäminen ja pakkomuutot. 1960-luvulle tultaessa vain pieni joukko punojia jatkoi perinnettä. Valtaosa seremonioissa käytetyistä koreista hankittiin naapurikansoilta.

Uudet tuulet alkoivat puhaltaa 1970-luvulla. Tuoreet ideat korien kuvioinnissa ja valmistamisessa johtivat korinpunonnan renessanssiin. Samaan aikaan Amerikan intiaanien käsitöiden markkinat kasvoivat.

Käsityöt ovat Lounais-Yhdysvaltojen alkuperäisväestölle tärkeä tulonlähde. Jopa 90 prosenttia Utahin, Arizonan, Coloradon ja Uuden Meksikon alueella asuvista kansoista saa toimeentulonsa tai lisäansioita käsitöistä.

Navajomaa on Yhdysvaltain suurin intiaanireservaatti. Neljän osavaltion alueelle ulottuvalla alueella asuu yli 180 000 ihmistä. Heistä 43 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella.