Marcus Bleasdale matkusti kuukauden ajan kuvaamassa pienviljelijöitä Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Kuvat kertovat, miten pienikin apu viljelijöille parantaa heidän elinolojaan.
Ruuan hinnan nousu ja kasvavan väestön ruokkiminen ovat lisänneet kansainvälistä kiinnostusta köyhiin maanviljelijöihin. Eikä syyttä: Köyhyyden vähentämisen kannalta on kannattavaa tukea pienviljelijöitä. Taloudellinen kasvu maanviljelysektorilla on 2–4 kertaa tehokkaampi tapa vähentää nälkää ja köyhyyttä kuin muilla sektoreilla.
Alle 1,25 dollarilla päivässä eläviä ihmisiä on arviolta 1,2 miljardia. Valtaosa heistä asuu maaseudulla. Suurin osa kehitysmaiden pienviljelijöistä on naisia. Maan heikosta laadusta, alkeellisista viljelytavoista ja pääoman puutteesta johtuen pienviljelijöiden sadot ovat noin neljäsosa länsimaisten viljelijöiden vastaavista sadoista.
Näyttelyyn kuuluvalla videolla kenialainen viljelijä Sally Taros kertoo, miten hänen perheellään oli aluksi vain vuohi ja kaksi säkkiä maissia. Sitten Taros kuuli radiosta vesipumpusta. Perhe myi vuohen ja säkit ja osti vesipumpun. Sen avulla he pystyivät viljelemään vihanneksia, myymään ne ja laajentamaan viljelyksiään vähitellen. Nyt he ovat muuttaneet ruohomajasta parempaan taloon ja lapset pääsivät kouluun.
“Elämästämme on tullut erilaista vesipumpun ansiosta”, Taros toteaa.
Useiden järjestöjen kanssa työskennellyt Bleasdale on myös kirjailija. Hän eli yli kymmenen vuotta Kongon demokraattisessa tasavallassa ja kirjoitti maan sisällissodan syistä ja tuhoisista vaikutuksista kirjan One Hundred Years of Darkness.
Useilla palkinnoilla palkittu Bleasdale haluaa vaikuttaa kuvillaan maailman päättäjiin. Hänen ihmisoikeuksiin ja konflikteihin liittyviä töitään on esitelty muun muassa Yhdysvaltojen senaatissa, YK:ssa ja Ranskan ulkoministeriössä.
Farming Out of Poverty, Tukholman Fotografiska museet, Stadsgårdshamnen 22. Lähellä Viking Linen terminaalia.
2. helmikuuta 2014 asti.