Tuttavani istui metrossa matkalla töistä kotiin. Kaksi naista keskustelivat hänestä.

”Katso tuotakin mustaa”, toinen sanoi. ”On sillä kallis kännykkä.” ”Ja lenkkarit”, sanoi toinen. ”Ne saavat sossusta maksusitoumuksia shoppailuun.”

Tuttavani on Suomessa asuva, somalitaustainen yrittäjä. Hän on tehnyt erilaisia töitä, mutta sosiaalitoimistosta hän ei ole koskaan saanut rahaa. Hän maksaa veronsa tyytyväisenä, sillä hänestä suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa kannattaa puolustaa.

Metromatka tapahtui muutama päivä sen jälkeen, kun Kokoomuksen kansanedustaja aloitti keskustelun tunteesta, että maahanmuuttajat saavat kantasuomalaisia enemmän sosiaalitukia.

Sosiaalitoimistoissa työskentelevät ovat torjuneet väitteet järjestelmällisesti. Laki vaatii kohtelemaan kaikkia asiakkaita samalla tavalla, ja jonkin ryhmän suosiminen olisi mahdotonta. Silti keskustelu jatkuu sitkeänä. Suomessa asuvien, muiden kuin kantasuomalaisen näköisten ihmisten elämässä se keskustelu näkyy konkreettisesti.

Kysymys lastenvaunuista ei ole uusi. Minä kuulin sen ensimmäisen kerran kaksikymmentä vuotta sitten, kun äitini ystävä oli nähnyt tummaihoisen naisen uusien vaunujen kanssa. ”Sossu ostaa uudet, kun käytetyt eivät kelpaa”, ystävätär selitti.

Tällaisten keskustelujen taustalla on oletus maahanmuuttajista ryhmänä, jota yhdistää sosiaalitoimiston asiakkuus. Kun jostain ihmisryhmästä tehdään huhuihin perustuvia oletuksia, seuraukset karkaavat helposti käsistä.

Sosiaalituista alkanut keskustelu laajenee kysymykseksi siitä, saako tummaihoisella ihmisellä olla kalliita vaatteita. Siitä ei ole enää pitkä matka kysymykseen, saavatko nämä ihmiset olla missään rauhassa. ”Itäkeskuksessa kolme mummoa kävi lastenvaunuja työntävän somalinaisen kimppuun”, kertoo toinen tuttu.

Historiassa ei ole yhtään esimerkkiä siitä, että ennakkoluulojen lietsomisella jotakin ihmisryhmää kohtaan olisi hyviä seurauksia. Myös tällä hetkellä kaikkialla maailmassa, missä vähemmistöjä vainotaan, tekoja edeltävät sanat: huhut siitä, miten tietty ihmisryhmä on erilainen kuin muut, miten asiat, joita enemmistö ei voisi hyväksyä ovat heille normaaleja tai miten he saavat epäreiluja etuja.

Kun vihaa lietsotaan jotain ihmisryhmää kohtaan, se leviää nopeasti myös ihmisiin, joita alkuperäinen keskustelu ei edes koske. Kaikkien elintila kapenee – myös niiden, jotka vihaa lietsovat. He luovat itselleen tilan, jossa erilaisten ihmisten läsnäolo on jatkuva uhka.