”S yrjintä ja väkivallan uhka alkoi olla jokapäiväistä. Meidän oli pakko lähteä.”
Pietarista viime keväänä Suomeen muuttaneet Julia, 29, ja Anastasia, 24, ovat kokeneet kovia. Nöyryyttäviä tilanteita on vaikea muistella.
”Jos bussiin nousi lesbolta näyttävä nainen, kukaan ei puuttunut, jos häntä lyötiin kasvoille. Minulta kyseltiin ikäviä asioita, häirittiin ja tönittiin usein”, Julia sanoo.
Anastasia ja Julia seurasivat hämmentyneinä, kuinka valtiolliset tv-kanavat suoltivat uutisia, joissa homoseksuaalit yritetään saada näyttämään huonoilta ihmisiltä. Kummallisimpia olivat uutiset, joissa LGBT-organisaatioiden (lesbot, homot, bi-seksuaalit ja transsukupuoliset) kerrottiin käännyttävän alaikäisiä.
Anastasia on koulutukseltaan psykologi. Hän tietää, ettei ketään voi käännyttää homoksi.
”Asioita vääristellään tietoisesti. Homoista tehdään nyt syntipukkeja myös siksi, että ihmisten huomio ei kiinnittyisi todellisiin ongelmiin. Niitähän Venäjällä riittää”, hän sanoo.
Homofobian lietsominen näkyy erityisesti sosiaalisessa mediassa. Naiset kertovat, että erityistä huvia monille tuottaa niin kutsuttujen sokkotreffien videointi. Homoksi tiedetty poika on kutsuttu poikatreffeille, jossa häntä sitten nöyryytetään ja pahoinpidellään.
Viime vuoden joulukuussa Moskovassa esiintynyt Elton John omisti loppuunmyydyn konserttinsa homofobisessa hyökkäyksessä aiemmin kuolleelle Vladimir Tornovoille.
Seksuaalivähemmistön oikeuksia ajavan LaSky’n järjestämiin tee-iltamiin tehtiin hyökkäys, joka järkytti naisia.
”Yhtä aktivistia ammuttiin silmään. Ehkä häntä lohduttaa hiukan se, että kaupungilla on hänestä maalattu graffiti, jossa tuhotusta silmästä nousee sateenkaari”, Julia kertoo.
Kuinka tulla ulos kaapista?
Anastasia on kotoisin Koillis-Venäjältä. Äiti kyseli häneltä jo muutama vuosi sitten, oliko tytär enemmän tyttöihin päin, mutta Anastasia kiisti asian.
”Ei sellaisesta voinut puhua ääneen.”
Hän oli myös asunut tytön kanssa kertomatta vanhemmilleen olevansa suhteessa tämän kanssa.
Vähitellen kotikaupungin ahdas elämä alkoi ahdistaa Anastasiaa. Kaikki vähänkin poikkeava herätti yleistä paheksuntaa ja Anastasia mietti, millainen meteli nousisi, jos hän kertoisi itsestään totuuden. Hän alkoi haaveilla Pietarista, jossa kaikki olisi varmasti toisenlaista. Vuosi sitten hän irtisanoutui työpaikastaan, keräsi tärkeimmät tavaransa ja osti menolipun miljoonakaupunkiin.
”Asunnosta minulla ei ollut tietoakaan. Luotin siihen, että kaikki järjestyy.”
Ensimmäistä vapaata asuntoa, huonetta yhteisasunnossa, oli esittelemässä Julia.
”Asunto oli ystäväni ja minä hoidin esittelyn hänen puolestaan. Vuokrasopimus tehtiinkin sitten samantien”, Julia kertoo.
Kun Anastasia oli asettunut uuteen kotiinsa, hän soitti äidilleen ja kertoi totuuden.
”Äiti sai hirvittävän raivokohtauksen, jota ehkä osasin odottaakin. Hän kertoi asiasta sitten kaikille sukulaisille. Ainostaan mummoni suhtautui asiaan tyynesti.”
Julia ei ole koskaan puhunut vanhempiensa kanssa seksuaali-identiteetistään.
”Luulen kuitenkin, että äiti tietää. Minulla on hyvät välit hänen kanssaan.”
Anastasia solahti nopeasti pietarilaiseen elämään ja hakeutui mukaan Coming out -yhdistyksen vapaaehtoistyöhön, jossa myös Julia oli aktiivinen. He dokumentoivat kameroillaan yhdistyksen järjestämiä tapahtumia.
Kuviin ehti tallentua kaiken kattavaa välittämistä, sydämellisyyttä, iloa ja naurua, mutta sitten sävyt tummentuivat.
Homopropagandalaki astui voimaan Pietarissa maaliskuussa 2012. Sen vaikutukset alkoivat näkyä toden teolla vasta viime vuonna. Ilmapiirissä alkoi tuntua kovempia jännitteitä, eikä olo tuntunut enää turvalliselta. Elämä Pietarissa ei ollut ollenkaan sellaista, jollaiseksi Anastasia oli sen kuvitellut.
Sensuurilaki kriminalisoi alaikäisille suunnatun tiedon välittämisen homo-, bi ja transseksuaalisuudesta.
”Lakia on alettu soveltaa täysin mielivaltaisesti”, Anastasia sanoo.
Homot syntipukkeina
Sylkykuppina oleminen ei ole ihmisarvoista elämää. Naiset alkoivat yhdessä miettiä lähtöä Venäjältä. Viime keväänä he saapuivat Helsinkiin ja ilmoittautuivat turvapaikanhakijoiksi. Naiset ohjattiin Kalliossa sijaitsevaan vastaanottokeskukseen.
Venäjänkielentaitoinen Kirsi Kalliomäki tutustui pietarilaisiin naisiin viime toukokuussa Helsingin yliopistolla. Sukupuolentutkimuksen ainejärjestö Vastakarvan tilaisuudessa käsiteltiin Venäjän sukupuolivähemmistöjen tilannetta.
Kirsi oli seurannut aihetta jo pidempään. Hän halusi tutustua ihmisiin, jotka tietävät enemmän tämänhetkisestä tilanteesta.
”Julia piti tilaisuudessa koskettavan esitelmän siitä, millaista LGBT-väen elämä on tällä hetkellä Venäjällä. Olin jälleen kerran järkyttynyt kuulemastani”, Kirsi kertoo.
Kirsin äidillä oli kalustettu kaksio tyhjillään. Hän suhtautui myönteisesti tyttärensä ideaan, että Julia ja Anastasia asuisivat siinä, kunnes saisivat päätöksen turvapaikkahakemukseensa.
Saunallinen kaksio viihtyisässä lähiössä tuntui Juliasta ja Anastasiasta suorastaan paratiisilta.
”Hienoa on myös se, että palkka napsahtaa tilille”, Anastasia kertoo. Molemmat naiset työskentelevät siivoojina.
Kirsiä huolestuttaa ystäviensä kohtalo.
”Mietin, saavatko he turvapaikan ja jos saavat, löytävätkö koskaan koulutustaan vastaavaa työtä. Uskon kuitenkin, että kaikki menee lopulta hyvin. He käyvät suomen kielen kurssilla ja tulevat varmasti löytämään lisää ystäviä. Lisäksi ystävät Pietarista ja äiditkin käyvät täällä kylässä. Yksinäisiä he eivät ainakaan tule olemaan.”
Julia ja Anastasia eivät esiinny jutussa koko nimillään turvallisuussyistä.
TIETOKULMA: Mikä homopropagandalaki?
Venäjän homopropagandalaki astui voimaan kesäkuussa 2013. Se kieltää homoseksuaalisen propagandan levittämisen alaikäisille. Lain mukaan on kiellettyä todeta, että suhteet samaa sukupuolta olevien välillä ovat samanarvoisia kuin miehen ja naisen väliset suhteet.
Homomyönteisen propagandan levittäminen on kiellettyä venäläisille ja ulkomaalaisille yksityishenkilöille ja tiedotusvälineille. Yksityishenkilö voidaan tuomita lain rikkomisesta jopa 100 000 ruplan (noin 2 000 euroa) sakkoihin. Järjestöt ja tiedotusvälineet voivat saada miljoonan ruplan sakot ja ne voidaan sulkea 90 päiväksi.
Venäjän lainsäädännössä ei ole kuitenkaan määritelty sitä, mitä homoseksuaalisuuden edistämisellä tarkoitetaan. Uutta lakia voidaan soveltaa hyvin löyhästi.
Ulkomaista rahoitusta saavat venäläiset kansalaisjärjestöt joutuvat rekisteröitymään oikeusministeriöön ulkomaisina agentteina. Syksyllä 2012 voimaan astuneen lain mukaan kansalaisjärjestö määritellään poliittiseksi toimijaksi jos se osallistuu toimintaan, jolla yritetään vaikuttaa valtiollisten elinten päätöksiin, muuttaa niiden harjoittamaa politiikkaa tai vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen.
Pietarilainen Coming out -järjestö määrättiin viime heinäkuussa rekisteröitymään ulkomaiseksi agentiksi. Rekisteröinnistä kieltäytyminen voi johtaa jopa vankeustuomioihin. Myös muut LGBT-järjestöt ovat olleet ongelmissa uusien lakien kanssa. Esimerkiksi Bok-o-bok sai ulkomaisen agentin tuomion, joka sittemmin kumottiin.