Santiagon kylästä aukeaa henkeäsalpaava näky. Atitlan on maailman kauneimpia järviä. Se turvaa elannon paikallisille kalastajille ja houkuttelee rikkaita turisteja niin kotimaasta kuin ulkomailta.
Taivaallisten maisemien lisäksi Santiagossa on muutakin yliluonnollista: kylässä asustelee itse jumala. Hänellä on monta nimeä: Maximon, Rilaj Mam, San Simon, El Monchito, abuelo…
Ainoastaan paikalliset tietävät, missä jumala kulloinkin oleskelee. Kerran vuodessa tämä abuelo, isoisä, muuttaa uuteen kotiin, jonkun kylän asukkaan taloon. Samalla talon isäntä jättää työt vuodeksi ja ryhtyy Maximonin hoitajaksi.
Näin teki myös 52-vuotias Juan Tacaxoy Mendoza, yksi kylän lukuisista shamaaneista.
”Olen odottanut tätä melkein 25 vuotta, siitä asti kun aloitin shamaanina. Vaikka Mamin hoitaminen on vaativaa työtä, on se myös iso kunnia”, hän selittää.
Uusi hoitaja valitaan joka vuosi. Hoitajaksi ei pääse kuka tahansa, vaan ehdokkaan pitää kuulua kylän salaiseen veljeskuntaan. Espanjalaisten siirtomaaherrojen aikoinaan perustamien veljeskuntien tehtävänä oli alun perin kristinuskon vahvistaminen.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt katolilaispappien suunnitelman mukaan, vaan mayat yhdistivät kristinuskoon omat rituaalinsa ja uskomuksensa. Kristillisten pyhimysten rinnalle jäivät pakanalliset jumalat. Näistä veljeskunnat huolehtivat nykyisin yhtä tunnollisesti kuin kirkkopyhimyksistään.
Niinpä kotitemppelissä on paikka myös Jeesukselle. Sen patsas lepää lasiarkussa samassa huoneessa Maximonin kanssa, tosin pimeässä nurkassa. Huoneessa vilkkuvat jouluvalot, vaikka jouluun on vielä kuukausia.
Rahaa kyläjuhliin
Jumalaa ei tulla koskaan tervehtimään tyhjin käsin. Alttaria koristavat setelit, sikariniput ja viinapullot. Sisäänpääsy maksaa, samoin valokuvaaminen. Turisteilta veloitetaan yksi dollari kuvalta. Paikallisen mittakaavan mukaan hinta on korkea, mutta hoitajalla on sille oiva selitys.
”Kaikki kerätty raha kuluu juhliin. Niitä pitää järjestää Maximonin kunniaksi, muuten ukko suuttuu ja kyläläisille alkaa tapahtua kaikkea ikävää: sato tuhoutuu, lapset sairastuvat ja ihmisiä kuolee.”
Suupielessään patsaalla on sauhuava sikari. Miten ihmeessä puupatsas voi polttaa sikaria?
”Ei tämä mikään patsas ole”, Mendoza korjaa. ”Minähän sanoin jo, tämä on jumala itse. Joissakin asioissa hän on samanlainen kuin me: hän polttaa, juo ja jahtaa naisia.”
Ei tilaa skeptisyydelle
Jumalanhoitaja vakuuttaa olevansa paitsi Maximonin palvelija myös kiivas kristitty.
”En näe siinä mitään ongelmaa. Ongelmana ovat katoliset papit, jotka tulevat tänne kieltämään meiltä omia jumaliamme. Siksi meidän on suojeltava Maximonia ympäri vuorokauden.”
Mendozan puheet kuulostavat liioittelulta, mutta sitä ne eivät ehkä ole. Kyläläiset kertovat, kuinka eräs katolinen pappi on mestannut patsaan, yrittänyt varastaa sen ja myöhemmin vielä palannut ja ampunut sitä.
”Katoliset papit ovat saaneet Mamin vihastumaan”, Mendoza paljastaa. ”Mikään ei suututa häntä niin paljon kuin ihmisten kritiikki ja pilkka. Skeptinen ei saa olla.”
Mendoza kertoo tuoreen esimerkin: tultuaan temppeliin eräs yhdysvaltalainen turisti tuohtui ja alkoi haukkua Maximonia.
”Kun nainen sitten oli lähdössä pois, hän pyörtyi suoraan patsaan eteen”, jumalan hoitaja kertoo.
Kun itse suuntaan ovea kohti, Mendozan apulainen osoittaa minulle isoa olutkaappia ulko-oven vieressä. Alkoholijuomien tarjoaminen hoitajille tuo sekin kuulemma hyvää onnea.