Rio De Janeiro valmistautuu kesällä järjestettäviin jalkapallon MM-kisoihin. Samaan aikaan helmikuun viimeisellä viikolla pidettävät karnevaalit sekoittavat ja elävöittävät kaupungin katukuvaa. Koko kaupunki raikuu ylpeydestä ja massiivisten tapahtumien valmistelusta.
Niin karnevaalien kuin MM-kisojen järjestelyt yltävät keskustasta laitakaupungin faveloihin. Puolen tunnin matkan päässä karnevaalien pääareenasta ja Maracanã-stadionista sijaitsee Complexo do Manguinhos -favela, jonka ulkomuoto vastaa sodan jälkeistä pommitusta. Favela halutaan tuhota, jotta paikalle voidaan rakentaa suurempi tie kisojen liikennettä varten.
Vieraillessani Manguinhosissa viikko sitten alue täyttyi raskaasti aseistetuista poliiseista. He olivat paikalla repiäkseen asukkaiden pystyttämät muovit talojen ympäriltä. Niin puskutraktorit pääsisivät helpommin tuhoamaan rakennuksia. Kaksikymmentä poliisia seisoi toimettomana luodakseen vaarallisen vaikutelman, jotta vastarintaa pitävät perheet vihdoin antaisivat periksi ja luovuttaisivat asuntonsa lähes ilmaiseksi.
Keskellä kymmenien talojen raunioita seisoo pystyssä ränsistynyt talo, jonka ulkoseinällä roikkuu käsin maalattu juliste. ”Vakauden aikakaudella meidät poistetaan moukarilla” -tekstin on kirjoittanut rakennuksessa asuva Vanderley Pereira da Silva, joka on jäänyt vastustamaan kotinsa tuhoamista.
Pereira da Silvan koti yritettiin ensin ostaa 2 500 eurolla, mikä on pilkkahinta kokonaisesta asuintalosta. Hän vei asian lakimiehelle, jonka jälkeen hintaa nostettiin 13 000 euroon. Mies pudistaa päätään kertoessaan, ettei summa riitä uuden kodin ostamiseen edes huonommalta asuinalueelta. Pereira da Silva päätti jäädä ja pitää kiinni vastarinnastaan. Elämä ei ole entisensä. Värikkään ja elävän naapuruston lasten leikkipaikka on muuttunut roskan ja betonijätteen kaatopaikaksi.
Kuvasin Manguinhosissa edellisen kerran tasan vuosi sitten. Silloin Pereira da Silvan siskontyttö leikki raunioissa, joissa entisistä kodeista oli jäljellä puolet kantavista seinistä, lattiat täynnä rikottuja huonekaluja, päivittäisiä käyttöesineitä ja lasten leluja.
Palasin favelaan viikko sitten. Jopa lasten leikkipaikkana toimineet rauniot oli tuhottu betonimuruksi maan tasalle. Pystyssä seisoivat enää ne talot, joiden sisällä asui perhe täynnä periksi antamattomuutta. Muut olivat lähteneet ja jättäneet entisen elämänsä valtion uusien suljettujen suunnitelmien huostaan.
Useiden kymmenien perheiden kohtalo on sama kuin Pereira da Silvojen. Rion MM-kisojen valmistelu vaatii eniten niiltä, joiden elämä ei liity millään tavalla tuleviin kisoihin. Varakkaat ja ulkomaalaiset nauttivat kisojen tuomasta adrenaliinista tietämättä järjestelyjen todellista hintaa.
Lika ”siivotaan” silmistä tuhoamalla kokonaisia faveloita, tiet rakennetaan tuhansien kotien raunioihin ja keskiluokka häädetään kerrostaloista hotellien perustamiseksi.
Päätin palata Manguinhosiin joka kuukausi siihen asti, kunnes kisat alkavat. Seuraan mielenkiinnolla, kuinka kalliin hinnan valtio on valmis maksamaan siitä, että turistit saavat autoilla ilman ruuhkaa stadionille. Kun aika loppuu, kumpi luopuu tavoitteestaan? Köyhä kaadetaan – ei rahalla vaan pakolla. Poliisi on yhdistänyt voimansa paikallisten huumediilerien kanssa, jotka voivat tarvittaessa kiristää viimeiset perheet lähtemään aseella uhaten.
Hinta kodille, rauhalle ja oman elinympäristön kunnioittamiselle on korkeampi kuin valtion tekemät suunnitelmat eliitin kukkarojen kasvattamiselle. Todistaessani paikallisten taistelutahtoa kotiensa ja elinympäristönsä puolesta, alueella sykkii toivo ja tahto oikeudenmukaisuuden tapahtumisesta. Valitettavasti Pereira da Silvan perheen ääni ei kaiu stadionin ulkomaisille vierailijoille, vaan jää vaiennetuksi kuiskaukseksi kisahuuman kulisseihin. 
Vanderley Pereira da Silvan siskontyttö leikkii naapuritalossa, joka on tuhottu hänen kotinsa vierestä Manguinhos-favelassa Rio De Janeiroissa, Brasiliassa. Perhettä uhkaa häätö omasta kodistaan, koska heidän talonsa tilalle on suunniteltu uusi MM-kisojen liikenneruuhkia helpottava moottoritien laajennus.