”Nuo ovat tulevia gangstereita”, muusikko ja tuottaja Crosby Bolani puuskahtaa kaartaessamme autolla resuisen poikajoukon ohi. ”Sen näkee jo tavasta, kuinka he pälyilevät ympärilleen.”

Saavumme autolla Kapkaupungin Gugulethun townshipiin, mustien asuma-alueelle. Käännymme laatikkomaisen talon pihaan. Täällä Bolanin kotitalon makuuhuoneessa on äänitysstudio, jossa äänitetään uutta biisiä. Laulajien Sugarin ja Sazilen lisäksi koolla on joukko tuttavia ja ystäviä. He kaikki tervehtivät toisiaan samalla tavalla: ”Selassie Rastafari!”

Bolanin studio koostuu yhdestä nurkkaan viritetystä mikrofonista, kaiuttimista, vahvistimista, kannettavasta tietokoneesta ja syntetisaattorista.

”Vielä kerran uudestaan: laula lujempaa”, kokeneempi Sugar komentaa nuorta taustalaulajaansa Sazilea, joka on porukan ainoa nainen.

Musiikki on ollut Etelä-Afrikassa yhteiskunnallisen vastarinnan ääni. Jamaikalla 1930-luvulla syntynyt rastafarismi on Etelä-Afrikassa näkyvä vähemmistöuskonto. Rastafarien suosima reggae on täällä sulautunut yhteen paikallisten musiikkikulttuurien kanssa, gettojen omaksi populaarimusiikiksi.

Apartheidin vastaisessa taistelussa rastafarit olivat mielenosoitusten eturiveissä. Bolani on toisen polven rastafari.

”Yksi lapsuuteni varhaisimpia muistikuvia on marssilta, jonka poliisi hajotti kyynelkaasulla. Isäni ryntäsi eteenpäin, poimi yhden kranaatin ja heitti sen takaisin kohti poliisien rivejä”, Bolani muistelee ylpeänä.

Rauhaa!

Jengiväkivalta ja lisääntyvä rikollisuus ovat alati Kapkaupungin sanomalehtien otsikoissa. Gugulethun viereisessä Mitchell’s Plainin kaupunginosassa kouluja jouduttiin sulkemaan kesken lukukauden jengisodan vuoksi.

”Haluan, että tämä kappale välittää vahvan viestin: kaiken tappamisen on loputtava ja rauhan on tultava tilalle. Taistelemme gangsterismia vastaan”, Sugar sanoo. 

Muusikoiden mukaan väkivallan kierre johtuu positiivisen kulttuurin puutteesta.

”Työttömillä gettopojilla on kaksi vaihtoehtoista miehenmallia ympärillään: asemiehet tai rastamiehet”, Bolani sanoo.

Kannabiksen käyttö ja rastafariksi kääntyminen merkitsee useille irtaantumista niin jengeistä, kristitystä kirkosta kuin suvustakin. 

Makuuhuoneen studiossa miesten savukkeista nousee makea käry. Bolani ja Sugar ovat olleet useaan kertaan Euroopassa ja Suomessakin kiertueella. Kotimaassaan heillä on sen sijaan hyvin vähän keikkoja.

”Kukapa haluaisi klubinsa täyteen köyhää gettoväkeä ja rastoja, jotka ostavat illan aikana korkeintaan yhden mehun – ja aiheuttavat sakramenttinsa takia vielä ongelmia poliisin kanssa”, yksi Bolanin kavereista tokaisee.