Tämä on Satu Rommin, 40, mielipuuhaa: istua hetki kahvilassa ja katsella elämää ympärillä.

Kolme matkakirjaa julkaissutta naista voi hyvällä syyllä kutsua nykyajan nomadiksi. Hänellä ei ole vakituista kotiosoitetta. Välillä hän piipahtaa hakemassa talvi- tai kesävaatteita vanhempiensa vintiltä Karhulasta. Tai vaihtoehtoisesti kaivelee Lontoossa ystävänsä nurkissa olevista pusseista kulloinkin tarvitsemiaan kapineita.

Rommi ehti asua kymmenen vuotta Lontoossa ennen kuin muutti kolmeksi ja puoleksi vuodeksi Intian Mysoreen. Siellä hän rahoitti joogaopintonsa pyörittämällä aamiaiskahvilaa kahden amerikkalaisnaisen kanssa.

Intia yllätti jo monenlaista nähneen naisen: arki kaoottisessa maassa ei ollutkaan helppoa elämää samanhenkisten ihmisten kanssa, hauskaa kahvilan pyörittämistä ja rentoa menoa tropiikissa kookospalmujen alla.

”Kulttuurierot olivat niin suuria, että voidakseni sopeutua sikäläiseen kulttuuriin, ajatusmaailmaan ja tapoihin, minun olisi täytynyt luopua kaikesta, mitä olin siihen asti omaksunut”, hän sanoo.

Intiassa oli paljon asioita, joita Rommi ei voinut sulattaa: eläinten huono kohtelu, köyhien lasten vuokraaminen kerjäämisavuksi, tyttösikiöiden abortointi ja tyttövauvojen surmaaminen. Intia on Rommille maa, jossa voi nähdä yhtä aikaa huimaa kauneutta ja hirveää kurjuutta.

”Ikinä ei voi aavistaa, mikä saa seuraavaksi itkemään raivosta, hihkumaan ihastuksesta tai raapimaan päätä.”

Viisi vuotta sitten Rommi valmistui astangajoogan opettajaksi arvostetusta Sri K. Pattabhi Joisin perustamasta joogainstituutista.

Itsenäistä matkailua on suosittava

Matkalla ollessaan Rommi opettaa joogaa, kirjoittaa kirjoja ja matkajuttuja.

Uusinta kirjaa valmistellessaan Rommi matkusteli Burmassa. Vaikka lehdissä kerrotaan Burman toivottavan tervetulleiksi turismin, ihmisoikeudet ja demokratian, turistien tuoma varallisuus ei jakaudu tasaisesti.

Rommin mielestä on helppo romantisoida Burman kaltaista pitkään suljettuna ollutta maata. Vaikka puhutaankin uusien rajanylityspaikkojen avaamisesta ja joidenkin matkustusrajoitusten poistamisesta, useimmat sotilasjuntan asettamat matkustusrajoitukset ovat edelleen voimassa. Tietyille alueille matkustamiseen tarvitaan kalliita erityislupia.

”Burmassa kaikki matkustavat samoissa busseissa samoihin paikkoihin. Siellä on oltava kekseliäs, jotta pääsee näkemään sellaista, mitä virallinen Burma ei haluaisi kenenkään näkevän. Ja vaikka kuinka yrittäisi nähdä ja ymmärtää, käsitys Burmasta ja sen kansoista jää turistiviisumin sallimassa 28 päivässä melko rajalliseksi.”

Erityisesti Burmassa matkailijan valinnat ovat tärkeitä. On ehdottomasti parempi matkustaa itsenäisesti ja välttää pakettimatkoja. Itsenäinen matkailija voi valita, miten rahansa käyttää ja ketä rahoillaan tukee.

Myös Thaimaan Chiang Maissa Rommi on viipynyt pidempäänkin. Kaupungissa asuu paljon ulkomaalaisia, kirjailijoita, taiteilijoita, valokuvaajia ja toimittajia. Asuminen ja ruoka on halpaa, terveydenhoito pelaa. Kaupungissa riittää nähtävää, muun muassa yli kolmesataa buddhalaista temppeliä. Kaupunkia ympäröi kaunis vuoristoseutu bambumetsineen, vesiputouksineen ja kuumine lähteineen.

Rommilla on samat päivärutiinit kaikkialla. Hän tekee parin tunnin joogaharjoituksen, jos ei mene opettamaan joogaa aamulla. Päivällä hän lukee ja kirjoittaa, pyöräilee paikalliselle torille. Sieltä hän ostaa tuoreita hedelmiä, käy syömässä, istuu katukuppiloissa. Nukkumaan hän menee aikaisin.

”Viihdyn itsekseni. Muutama tunti sähköä päivässä riittää kirjoittamiseen.”

Voluntourismin vaarat

Kambodzhassa matkustaessaan Rommi ihmetteli Angkor Watin temppelialueelle johtavan tien vartta reunustavien orpokotien mainostauluja. Niissä oli kuvia suloisista suurisilmäisistä lapsista.

Myöhemmin Rommi näki markkinoilla lapsia houkuttelemassa turisteja orpokoteihin. Sitten valkeni: Vieraat pääsevät leikkimään lasten kanssa ja lahjoittavat samalla orpokodille rahaa.

”Osa Kambodzhan orpokodeista on ryhtynyt turistinähtävyyksiksi. Julkisuuteen on tullut tietoja orpokodeista, joissa lapsia pidettiin tahallaan nälkäisinä ja huonoissa oloissa, jotta turistit lahjoittaisivat enemmän rahaa. Joitakin lastenkoteja on jopa jouduttu sulkemaan tämän takia”, Rommi kertoo.

Toinen omituinen ilmiö Kambodzhassa on voluntourism. Vapaaehtoislomat – parin viikon lomapaketit, jotka yhdistävät vapaaehtoistyön ja matkan toiselle puolelle maailmaa – ovat kalliita, mutta suosittuja esimerkiksi Englannissa. Vapaaehtoinen maksaa satoja tai tuhansia euroja päästäkseen pariksi viikoksi mukaan hankkeeseen, joka liittyy esimerkiksi luonnonsuojeluun tai lapsien auttamiseen.

”Sinällään vapaaehtoistyö voi olla hyvä kokemus, josta kaikki osapuolet hyötyvät. Huonoimmillaan vapaaehtoistyö voi lisätä alueen ihmisten riippuvuutta ulkopuolisista, vähentää paikallisten ihmisten omanarvontuntoa, tukea kyseenalaista projektia ja luoda uusia ongelmia”, Rommi tähdentää.

Itse hän jäi pohtimaan, kaipaako Kambodzhan kaltainen köyhä maa oikeasti länsimaalaisia, joilla on varaa maksaa siitä ilosta, että leikkivät muutaman viikon ajan orpokodeissa. Voitaisiinko sama raha käyttää mieluummin koulutetun ammattilaisen tai paikallisen ihmisen palkkaamiseen?

Onko vapaaehtoislomissa pohjimmiltaan kysymys siitä, että halutaan auttaa maailman köyhiä, vai siitä, että suuret matkanjärjestäjät ovat keksineet uuden markkinaraon?

Lomallakin tarvitaan aivoja

Rommi on törmännyt Kaakkois- Aasiassa niin seksiturismiin, ihmiskauppaan kuin lapsityöhönkin. Hän on myös törmännyt huonosti käyttäytyviin länsimaalaisiin. Esimerkiksi Khao San Road, kansainvälisten rinkkamatkaajien tukikohta Bangkokissa, on kuin suomalainen vappu 24 tuntia vuorokaudessa seitsemän päivää viikossa.

Rommi on pohtinut paljon vastuullista matkustamista. Sitä, miten tärkeää on, että matkailija ottaa vastuun omasta käytöksestään.

”Kun lähtee matkalle, menee aina joidenkin ihmisten kotimaahan, toiseen kulttuuriin, jossa asioilla voi olla eri merkitys kuin itselle. Ei tule jättää sydäntään ja aivojaan kotimaahan, kun lähtee reissuun. Ei lomallakaan voi elää arvotyhjiössä.”

Satu Rommin matkakirjat (Basam books):
Kahvia ja guruja – eli kolme vuotta Intiassa, 2009. Moottoripyörällä Himalajalle, 2011.
Teetä ja temppeleitä – matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzasta, 2013.