Suomi ei ole ratifioinut Maailman työjärjestö ILO:n yleissopimusta numero 169, joka edellyttää valtioilta erityistoimia alkuperäiskansojen jäsenten, instituutioiden, omaisuuden, kulttuurien ja ympäristön suojelemiseksi. Suomessa sopimus koskee saamelaisväestöä.

Vuonna 1989 solmitun sopimuksen ratifioinnista on keskusteltu Suomessa jo 25 vuotta ja se on kirjattu nykyisen hallituksen tavoitteisiin.

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet kiirehtii ILOn ratifiointia. ”Perustuslaissamme on jo tunnustettu saamelaisten asema maamme alkuperäiskansana. ILO 169:n ratifioiminen osoittaisi olevamme halukkaita myös turvaamaan heidän oikeutensa, ratifioimatta jättäminen taas antaisi päinvastaisen signaalin. ILO on odottanut jo pari vuosikymmentä. Aika alkaa loppua tältä hallitukselta, siksi toivoisin, että asia ratkaistaisiin pian.”

Sopimuksen keskiössä ovat saamelaisten maankäyttöä ja luonnonvaroja koskevat oikeudet sekä alkuperäiskansan oikeus osallistua valtion heitä koskevaan päätöksentekoon. Keskustelu  ratifioinnin seurauksista käy kuumana. Alkuperäiskansan erikseen vahvistettujen oikeuksien pelätään syrjivän muita.

Määritelmistä kiistaa

Yksi ratifioinnin vastustajista on saamelaisryhmien ja lapinkylien yhteistyöryhmä, joita edustaa inarinsaamelainen Kari Kyrö. ”Ratifioinnille ei ole vielä edellytyksiä,” Kyrö sanoo. ”Ensin olisi selvitettävä, keitä alkuperäiskansan määritelmä sopimuksessa koskee.”

Kyrö viittaa saamelaisyhteisön sisällä vallitseviin kiistoihin siitä, kuka hyväksytään saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja viralliseksi saamelaiseksi. Esimerkiksi inarinsaamelaiset ovat julkisuudessa ilmaisseet olevansa eri mieltä saamelaiskäräjien kanssa saamelaisuuden määritelmästä. Saamelaiskäräjien tekemiin päätöksiin on myös haettu ja saatu korjauksia korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Kyrön mukaan ILOn ratifiointi tällä hetkellä pahentaisi tilannetta. ”Kun alkuperäiskansan jäseniksi tunnustetuille taataan erityisoikeuksia niin saamelaiskäräjien edessä statuksettomat, mutta saamelaisiksi itsensä kokevat jäävät mopen osille,” Kyrö kuvailee.

Biaudet on eri mieltä. Hän julkaisi helmikuussa 99 kysymystä ja vastausta ILOsta -tietopaketin. Sen tarkoituksena on tuoda selkeyttä ja tietopohjaa sopimuksesta vellovaan keskusteluun.

”ILO 196 on saamelaisten kiistoista erillinen asia, saamelaisten oikeuksia vahvistava sopimus, eikä se muuta saamelaiskäräjälakia suuntaan tai toiseen.”

Biaudet’n mukaan sopimuksen ratifiointi ei pahentaisi saamelaisten keskinäisiä ristiriitoja. ”Päinvastoin. Mielestäni sopimuksen ratifiointi antaa turvalliset puitteet ratkaista kiistoja.”

Vähemmistövaltuutettu myös muistuttaa, että saamelaiskäräjät eivät ole osapuolena ILO-prosessissa. ”ILO-kokouksissa istuvat hallitukset sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöt.”

Sopimusta vastustavat saamelaiset miettivät kuitenkin jo jatkotoimenpiteitä, mikäli ratifiointi astuu voimaan. ”Jos ILO ratifioidaan nyt niin statuksettomille saamelaisille jää mahdollisuus kannella asiasta”, Kyrö pohtii.