Espanjalaisen Amparo Sánchezin (s. 1969) musiikki on kuin tanssiinkutsu. Latinalaisessa Amerikassa ja kotimaassaan erittäin suosittu Sánchez yhdistelee sulavasti reggaeta, salsaa, rumbaa, bluesia – ja kaikkea siltä väliltä.

Sanoitukset ovat yhtä aikaa runollisia ja kriittisen kantaaottavia. Niissä lauletaan naisten asemasta, paperittomien siirtolaisten tilanteesta, rauhasta, kuluttamisen mielettömyydestä.

Vaikka aiheet ovat vakavia, musiikissa on keveyttä. Uusimmilta levyiltä löytyy rauhallisempaakin tunnelmaa. Mutta yhdestä Sánchez ei luovu: uskosta ihmisen kykyyn vaikuttaa maailman tilaan ja omaan elämäänsä.

”Voima on meissä. Tärkeintä on olla pelkäämättä”, hän laulaa.

16-vuotiaana uransa aloittanut laulaja-kitaristi on kotimaassaan fuusiomusiikin edelläkävijä. Sánchez kasvoi eteläespanjalaisessa Granadassa, joka on tunnettu elävästä katu- ja flamencokulttuuristaan.

Innostus fuusioon kumpuaa osittain lapsuudenkodista. ”Äiti kuunteli keittiössä musiikkia ja jokaisella viidellä veljelläni oli eri musiikkimaku.”

Läpimurto tapahtui Amparanoia-yhtyeen kanssa Madridissa vuonna 1996. Pääkaupunkiin päätynyt Sánchez perusti bändin Lavapiésin monikulttuurisessa korttelissa ja esiintyi Malasañan boheemialueella.

Uran alussa ystävien kannustus oli

tärkeää. Yksi Sánchezin tukijoista on ollut hänen läheinen ystävänsä, tunnettu ranskalais-espanjalainen muusikko Manu Chao.

”Olin ujo, mutta ystävät aistivat minun laittavan musiikkiin koko sydämeni”, Sánchez kertoo puhelimessa.

Laulajatar on takuulla kertonut urastaan ja elämästään satoja kertoja, mutta hänen äänessään ei ole hiventäkään kärsimättömyyttä. Hän puhuu kiireettä, ja naurahdukset soivat sanojen välissä.

Ihmisten keskellä

Viime vuodet Sánchez on tehnyt musiikkia sooloartistina. Suurin hurmos on poissa ja tilalla on syvällisempi laulaja. Se on luonnollista: kahdessa vuosikymmenessä ihminen muuttuu.

Elämä on nyt rauhallisempaa. Sánchez asuu perheensä kanssa luonnon keskellä mahdollisimman omavaraisesti: energia tulee auringosta ja ruoka omasta maasta. Lähimpään kylään on matkaa muutama kilometri ja Barcelonaankin 40 kilometriä.

Tällaisesta elämästä olen haaveillut kauan.”

Uran suurin saavutus on selvä: musiikin tekoon säilynyt rakkaus. Oman työn mahdollistavat viime kädessä muut ihmiset.

”Yksinäinen luomisprosessi saa merkityksen vasta ihmisten keskellä. Konsertit ovat tärkeitä ja kauniita tapahtumia.”

Kiertueilla kuluu monta kuukautta vuodesta. Keikkoja on paljon Espanjassa, mutta Sánchez on kysytty laulaja myös Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. Suomessa hän on esiintynyt kahdesti.

Energian kieli kantaa

Sánchez vie musiikkinsa kaupallisten lavojen ulkopuolellekin: Länsi-Saharan pakolaisleireille tai Meksikon zapatistikyliin. Musiikin yhdistävä voima on tärkeä.

Lavalla Sánchez on karismaattinen esiintyjä. Nykyisin hän etsii karkeloivan tunnelman lisäksi myös intiimimpää yhteyttä yleisöön.

Sánchezin musiikki toimii yli kielirajojen eikä fanikunta rajoitu pelkästään espanjankieliseen yleisöön. Hän käyttää puhuessaankin lauluistaan tuttua, arkikielestä poikkeavaa puhetapaa. Hän puhuu energian kielestä, joka kantaa sanojen yli.

”Keikoilla viestin olevani nainen ja ennen kaikkea rohkea luchadora, taistelija. Välitän yleisölle, että nautin elämästä ja haluan jakaa ilon muiden kanssa.”

Sánchez kulkee kantaaottavien eteläamerikkalaisten naisten jalanjäljissä. Hänen poliittiset ja runolliset sanoituksensa ovat sukua legendaarisille argentiinalaislaulaja Mercedes Sosalle (1935–2009) ja chileläiselle Violeta Parralle (1917–1967).

Aktivismi elämän perusta

Ilo ja vallankumous – ne ovat Sánchezin taiteen ydin ja maailmankuvan kulmakivet. Ajatus vain itselleen elävästä ihmisestä on hänelle absurdi.

Hän uskoo vahvasti inhimillisempään ja reilumpaan maailmaan. Ihmisoikeuksien puolustaminen on tärkeä osa elämää.

Yhteiskunnallinen aktivismi on Sánchezin mielestä sekä moraalinen velvollisuus että etuoikeus: musiikki luo kanavan ottaa kantaa ja puhua tärkeistä asioista.

”Ilo on vahvin aseemme. Juuri se muuttuu innostukseksi, jonka avulla muutamme maailmaa.”

Viime vuosina Sánchez on osallistunut näkyvästi perusoikeuksien puolustamiseen kotimaassaan. Menoleikkaukset kun uhkaavat niellä tasa-arvon samalla kun köyhyys ja sosiaalinen epätasa-arvo paisuvat Espanjassa.

Meksikon zapatisteilla on ollut erityinen asema muusikon elämässä yli vuosikymmenen. Alkuperäisväestön poliittisesta liikkeestä on tullut Sánchezin ihanne ja esikuva.

”Heidän elämäntapansa ei ole vain ratkaisu alkuperäisväestöille, vaan malli ihmiskunnalle. He elävät lähellä luontoa ja kunnioittavat perinteitä. Silti he ovat avoimia maailmalle.”

Vuonna 2005 Sánchez teki zapatisteista dokumentin, joka kantaa sama nimeä kuin hänen vuoden 2002 levynsä Somos viento, olemme tuuli. Osan laulujen oikeuksista ja konserttien tuloista hän ohjaa zapatisteille.

Taiteen ja äitiyden yhtälö

Sánchezin omaankin elämään on mahtunut taistelua. Hän tuli äidiksi 16-vuotiaana. Hän kasvatti lasta, etsi aikaa musiikille ja teki töitä tarjoilijana saadakseen laskut maksettua.

Nyt tekeillä on omaelämänkerrallinen kirja läpimurtoa edeltäneistä vuosista.

”Monet naiset taistelevat samojen asioiden kanssa. Oman tien kulkeminen on haastavampaa naiselle kuin miehelle.”

Äitiys ja taiteilijuus ovat elämän suuri onni, mutta niiden yhteensovittaminen on vaatinut tasapainoilua.

Etenkin lasten ollessa pieniä syyllisyys seurasi kiertueilla olevaa äitiä. Toisaalta Sánchez uskoo antaneensa lapsilleen esimerkin omien arvojen ja intohimon mukaisesta elämästä.

Sanoituksissakin on läsnä elämän ohikiitävyys ja siihen tarttumisen tärkeys. Rakkaudesta Sánchez laulaa paljon. Hän liputtaa pehmeiden arvojen puolesta: kapitalismi ja kulutuskulttuuri orjuuttavat ihmistä. Onni tulee muualta.

Elämä luonnon keskellä vastaa hänen omia ihanteitaan: ”Keikkaelämän vastapainoksi kaipaan rauhaa ja aurinkoa, täydellistä läsnäoloa perheelle ja ystäville.”

Yksi luomisprosessi on taas lopuillaan: syksyllä ilmestyvä levy alkaa olla valmis. Sánchez ei paljasta sen sisältöä tarkemmin, mutta lupaa sen sisältävän paljon iloa. Kevään keikoilla siitä saadaan esimakua myös Helsingissä.

Amparo Sánchez Maailma kylässä -festivaalilla Helsingin Kaisaniemessä la 24.5. klo 16.30–17.30.
Artistihaastattelu Taiga-lavalla klo 14.40–15.00.