”Olen päättänyt käyttää joka vuosi kaksi viikkoa lomastani opiskeluun buddhalaisessa munkkikoulussa”, ilmoitti tuttavani tosissaan.
Asia herätti porukassa heti kiinnostuneita kysymyksiä.
Ei, kyseessä ei ollut mikään humanistihörhöjen porukka. Istuimme iltaa virkamieskokoonpanolla.
Keskustelua itämaisesta filosofiasta riitti vain hetken, kun joku päätti pilata tunnelman.
”Leikitäänpä ajatuksella, että Husein yhtäkkiä ilmoittaisi käyttävänsä vapaa-aikaansa koraanikouluihin ulkomailla. Miten suhtautuisitte?”
Tarkoitus ei ollut haukkua tulevaa munkkia. Kysyjä halusi herättää keskustelua siitä, miten eri uskontoihin suhtaudutaan.
Buddhalaisuus liitetään länsimaissa rauhaan. Kukaan ei väitä ei-buddhalaisten vähemmistöjen sortamisen buddhalaisessa Burmassa ja Sri Lankassa johtuvan buddhalaisuuden väkivaltaisuudesta.
Hindulaisuus eri kasteineen koetaan lännessä ehkä outona. Kenelläkään ei kuitenkaan tunnu olevan varsinaisesti mitään sitä vastaan. Lännessä kukaan ei sano väkivaltaisen hindunationalismin tai lapsiavioliittojen johtuvan uskonnosta.
Juutalaisuus yhdistetään ehkä eniten juutalaisten kansanmurhaan, toisin sanoen uhriuteen. Israelin harjoittamaa politiikkaa ei kuitenkaan yhdistetä juutalaisuuteen.
Kristinuskosta lännen ”omana uskontona” on ymmärrettävästi monipuolisemmin mielipiteitä, mutta ei erityisen kielteisiä ainakaan laajalti. Kristityillä aseellisilla joukoilla Afrikassa, kuten LRA tai Anti-Balaka, ei tietenkään ole mitään tekemistä oman uskontonsa kanssa.
Kun päästään islamiin, suhtautuminen muuttuu. Monelle tulee mieleen terrorismi. Ensivaikutelma monelle lienee se, että buddhalaisessa munkkikoulussa voi kaupallisuuden sijaan oppia keskittymään mielenrauhaan. Koraanikoulusta tullee mieleen pommin rakentaminen.
Kyse ei ole siitä, että islamin nimissä ei harjoitettaisi väkivaltaa. Eikä siitä, että kaikkien uskontojen nimissä harjoitettaisi juuri nyt yhtä paljon väkivaltaa. Kyse on siitä, ettei minkään uskonnon enemmistö syyllisty väkivaltaan. Yhteen uskontoon kuuluva enemmistö kärsii kuitenkin ennakkoluuloista kohtuuttomasti enemmän kuin muihin uskontokuntiin kuuluvat.
No, jätetään ajatusleikki koraanikoulusta sikseen. Ei se ole mikään leikki. Kävin koraanikoulua kolmevuotiaasta asti.
Opinko rakentamaan pommeja?
Opin neljävuotiaana lukemaan arabialaisen kirjoitusjärjestelmän koukeroita, mutta ei se kovin tärkeää ollut. Olisin ehtinyt oppia lukemaan tavallisessa koulussa seitsemänvuotiaana – tai vaikka 10-vuotiaana.
Jotain paljon tärkeämpää olisin todennäköisesti jäänyt paitsi: ymmärryksen uskontoja kohtaan – siis myös muita kuin omaani kohtaan.