Sodassa olleet lapset ovat tottuneet huolehtimaan vain itsestään. Teatterin tekeminen opettaa heitä toimimaan yhteisöllisesti, yhdessä toisten kanssa”, sanoo kolumbialainen nukketeatteriohjaaja ja psykologi Francisco ”Paco” Contreras.

Tapaan miehen Matanzasin kansainvälisillä nukketeatterifestivaaleilla Kuubassa. Hän on matkustanut saarelle ilman palkittua Latonicalatero-ryhmäänsä. Kolumbiassa teatteriryhmät toimivat pelkkien pääsylipputulojen varassa, joten koko seitsenhenkisen ryhmän tuominen festivaaleille ei ollut mahdollista.

”Vaikka Kuubassa ihmisten elämää vaikeuttavat monet rajoitukset, viihdyn täällä paljon paremmin kuin Kolumbiassa. Täällä ei ole väkivaltaa eikä kaduilla kerjääviä lapsia, ja ulkona liikkuminen on turvallista missä tahansa”, Contreras vertaa.

Bogotássa asuva Contreras on tehnyt nukketeatteria vuodesta 1974. Lisäksi hän opettaa yliopistolla psykologiaa ja objektiteatteria. Miehen aika kuluu myös erilaisissa taidetta ja sosiaalityötä yhdistävissä projekteissa alaikäisten rikoksentekijöiden, ehdonalaisessa olevien nuorten, lapsisotilaiden ja mailtaan karkotettujen kanssa.

”Sodassa olleiden lasten ja nuorten on vaikea palata normaaliin elämään. Yleensä he joko tulevat tapetuiksi tai päätyvät takaisin sotimaan. Sodassa oppii rikollisen elämäntavan, kuten huumekauppaa”, Contreras kuvaa.

Kolumbian historia on harvinaisen väkivaltainen. Lähes koko 1950-luvun kestänyt, satojatuhansia kuolonuhreja vaatinut konservatiivien ja liberaalien välinen sisällissota oli tuskin päättynyt, kun 1960-luvulla alkoivat vasemmistosissien, valtion ja oikeistolaisten kuolemanpartioiden väliset taistelut. Seuraavalla vuosikymmenellä mukaan tuli huumebisnes.

”Aiemmin valtio soti sissejä, huumeiden salakuljettajia tai muita ryhmiä vastaan. Nyt ei kukaan tiedä kuka taistelee ketä vastaan. Uskon, että väkivalta tulee vielä pahenemaan.”

Alaikäisten rikoksentekijöiden kanssa Contreras on rakentanut nukkeja, joita on käytetty terapeuttisten prosessien välineenä leikkeihin, peleihin ja tarinoiden luomiseen.

”Yhteiskunta pyrkii muokkaamaan ihmisen oman mallinsa mukaiseksi. Nukkien avulla lapsi voi luoda maailman sellaiseksi kuin itse haluaa. Nuket kertovat lasten sisäisestä todellisuudesta ja heidän kokemastaan. Tarinat kumpuavat ihmisen muistista ja kokemuksista.”

Monet Contrerasin teatteriesitykset ja sosiaaliset projektit liittyvät muistamiseen: Kolumbian poliittiseen historiaan, mailtaan karkotettujen muistoihin tai lapsuuskokemuksiin.

”Muisti on keskeinen osa ihmisenä olemista. Kun aivot ajattelevat tulevaa, ne käyttävät samoja alueita kuin silloin, kun ajattelemme mennyttä. Täytyy tietää kuka on, voidakseen tietää keneksi on tulossa.”

Vaikka Kolumbiassa on paljon poliittista väkivaltaa, maassa voi tehdä kriittistä ja kantaaottavaa teatteria, Contreras vakuuttaa.

”Kolumbiassa saa olla mitä mieltä vain ja sanoa mitä haluaa. Ongelmia tulee vasta, jos ihmiset alkavat kuunnella, jos puheilla alkaa olla vaikutusta. Silloin voi olla vaarassa.”