Jalka alkaa väpättää, kädet lyövät tahtia. Rytmi lävistää jokaisen solun, ja kaikki sykkii musiikkia. Ympärillä kohoavat neljäsataa vuotta vanhan arabilinnoituksen muurit, taivaalle kiipeää täysikuu.
Tansaniaan kuuluvalla Sansibarin saarella järjestettävä Sauti za Busara -maailmanmusiikkifestivaali kokoaa esiintyjiä kaikkialta Afrikasta, mutta myös Euroopasta, Yhdysvalloista ja Puerto Ricosta. Neljän helmikuisen päivän aikana Sansibarin Stone Townissa, Intian valtameren rannalla esiintyy 30 bändiä ja kaikkiaan 240 taiteilijaa.
”Afrikassa puhutaan yli tuhatta kieltä. Festivaalin rytmien, tyylien ja soundien kirjo on huima. Täällä soivat reggae, hiphop, fuusio, afrobeat, highlife, pop, dance, soul, rumba, elektroninen musiikki, afrojazz, perinteiset afrikkalaiset rytmit”, festivaalin tiedottaja Saphia Ngalapi sanoo.
Festivaalin avajaiskulkue vie karnevaalin, leikin ja värien maailmaan. Mukana on paikallisia capoeiran harrastajia, sateenvarjojen kanssa tanssivia naisia, puujaloilla koikkelehtiva narri, makondetanssijoita, pikimustia Reki-sotureita, paikallinen Michael Jackson ja loistavia katutanssijoita.
Pillit soivat ja rummut pärisevät, kun kulkue matkaa poliisisaattueen perässä rantapuistosta Stone Townin läpi arabilinnoitukseen.
Musiikkia ja markkinahumua
Festivaalin ensimmäisiä esiintyjiä on paikallinen Baladna Taarab -yhtye.
Sansibarilaiset kuuntelevat mielellään taarabia, joka muistuttaa vanhaa egyptiläistä orkesterimusiikkia, jota on soitettu sulttaanien hovissa. Myös rytmikäs kidumbaki ja afrikkalainen rumpumusiikki ngoma ovat suosittuja. Ensimmäisen illan raikuvimmat aplodit saa kuitenkin tansanialainen reggaelaulaja Jhikoman, joka laulaa yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.
Musiikin lisäksi tarjolla on markkinahumua. Saako olla afrikkalaisella kankaalla päällystetyt korkokengät, punaiset korvakorut tai punakeltavihreä rastahattu? Miten olisi maasai-kaulakoru, käsin maalatut puuhelmet tai värikäs intialainen huivi?
Nälkään on tarjolla popcornia, lihavartaita ja virvoitusjuomia. Läheisestä puistosta saa Sansibar-pizzaa, meren eläviä, intialaisia samosapiiraita ja paahdettua kassavaa.
Sulttaani Bargashin vuonna 1883 rakennuttaman Ihmeiden talon pihalla kaupataan afrikkalaisia naamioita.
Muusikot löytävät yleisöä ja levittäjiä
Sauti za Busara on enemmän kuin musiikkifestivaali. Se tuo yhteen afrikkalaisia muusikkoja Darista Dakariin keskustelemaan sensuurista ja ilmaisunvapaudesta. Yksi tämän vuoden pääteemoista on afrikkalaisten tiskijukkien työn näkyväksi tekeminen.
Iltapäivisin on tarjolla itämaisen tanssin opetusta tai rumputunteja. Konsertti-iltoina arabilinnoituksessa esitetään afrikkalaisia musiikkielokuvia.
”Olin kaksitoistavuotias ja asuin Kairossa, kun tajusin, että kuulun isompaan kokonaisuuteen kuin kouluni, kotini ja Kairo. Olen osa isompaa ilmiötä, jonka nimi on Ulkopuolinen Maailma”, laulaa ruotsalais-egyptiläisen Tarabband -yhtyeen sielu Nadin.
Perjantain kohokohta on senegalilaisen koransoittajan Noumoucounda Cissokon esitys. Hänen kykynsä improvisoida ja heittäytyä on uskomaton.
Sansibarilta ja muualta Tansaniasta kotoisin olevat 150 vapaaehtoistyöntekijää myyvät pääsylippuja, toimivat ovimiehinä, valvovat järjestystä ja saattavat yöllä jalkaisin liikkuvat hotelleihinsa. Musiikkifestivaalien takana on kansalaisjärjestö Busara Promotions, jolle festivaalit ovat vain yksi hanke muiden joukossa.
”Tavoitteena on tehdä afrikkalaista musiikkia tunnetuksi maailmalla, hankkia esiintymistilaisuuksia afrikkalaisille muusikoille, kouluttaa heitä ja auttaa löytämään maailmalta yhteistyökumppaneita”, tiedottaja Saphia Ngalapi sanoo.
Tänä vuonna festivaalille saapui noin 2000 vierasta.
Tanssia aamuun asti
Lauantaina lavalle kiipeää The Nile Projet, värikäs joukko yhdessätoista Niilin varren maassa asuvia, eri musiikkiperinteistä ammentavia muusikoita ja laulajia. Heidän musiikissaan yhdistyy egyptiläinen ja etiopialainen sävelkieli ja Victoriajärven rantojen polyrytmiikka.
Senegalilainen Kara Sylla Ka puolestaan laulaa vuorollaan: ”Totuus ei ole se, mitä sinulla on, eikä se mitä olet, vaan se, mikä yhdistää ystäviä ilon ja kärsimyksen keskellä.”
Nigerialainen energiapommi Wumni villitsee yleisön. Kahden hengen ghanalaissveitsiläinen Oy-yhtye yhdistää urbaania elektronista musiikkia ja afrikkalaista tarinankerrontaa ja taikoo yleisön tanssimaan. Juhlat jatkuvat aamuneljään.
Sunnuntai on päätösilta. Etiopian tunnetuin tanssija Melaku Belay esiintyy Addis Acoustic Project -yhtyeen kanssa. Hiphopin liikekieli on saanut selvästi vaikutteita etiopialaisesta eskista-transsitanssista. Tansanialainen Segere Original yllättää huumorillaan, ja eteläafrikkalainen Dizu Plaatjies käyttää ikivanhoja perinnesoittimia.
Gambialaisen koran soittajan Sona Jobartehin harmonisen esityksen jälkeen alkaa päätösjuhla. Kymmenet tiskijukat tanssittavat ihmisiä aamuun asti.
Suomalaismuusikkoja Sansibarilla
Tansanialaisen Andrew Ashimban suomalaisyhtye esiintyi Sauti za Busara -festivaalilla.
Tansanialainen kitaristi, laulaja ja lauluntekijä Andrew Ashimba esiintyi tänä vuonna Sauti za Busara -festivaaleilla suomalaisyhtyeensä kanssa. Aiemmin Ashimba on esiintynyt festivaaleilla tansanialaisen reggaemuusikko Jhikomanin yhtyeen kitaristina.
Ashimban nykyinen yhtye soittaa hänen Wakukaya-levyllään (2012), joka on tuotettu ja osittain äänitetty Suomessa. Tuottajina ovat olleet Jussi Jaakonaho ja rumpali Teho Majamäki. Lisäksi levyllä soittavat Jori ja Kari Hulkkonen ja Juho Viljanen.
Ashimban musiikissa yhdistyvät itäafrikkalaiset vaikutteet ja afropop. Sanoitukset kertovat Tansanian rikkaasta luonnosta, ihmisten arjesta ja perinteiden tärkeydestä globalisoituvassa maailmassa. Ashimba tapasi Teho Majamäen ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten Tansaniassa.
”Ashimban kappaleet puhuttelivat minua jo silloin, kun soitimme Jhikomanin yhtyeessä. Myös Hulkkosen veljekset ja Juho Viljanen ovat soittaneet aiemmin yhdessä Ashimban kanssa Jhikomanin kiertueella Tansaniassa”, Majamäki sanoo.
Vuosien varrella Majamäki ja Ashimba ovat esiintyneet myös duona ja viime kesästä alkaen triona, jossa on kolmantena muusikkona saksofonisti Linda Fredriksson.
Basisti Jori Hulkkonen kertoo saaneensa Ashimban musiikista paljon rytmillisiä ja melodisia vaikutteita omaan soittoonsa. Myös kitaristi Kari Hulkkonen sanoo inspiroituneensa Ashimban kitaran soitosta.
”Ashimba soittaa jännän kaksijakoisesti. Toisaalta on hyvin toistuvia, hypnoottisia kuvioita, ja sitten yhtäkkiä tapahtuu hyvin progressiivisiakin juttuja, ja biisi etenee seuraavaan vaiheeseen”, Kari Hulkkonen sanoo.
Rumpali Juho Viljanen on yrittänyt oppia ymmärtämään Ashimban musiikillista ajattelua, joka perustuu intuitioon ja tarinankerrontaan.
”Biisi voi muuttua jokaisella esityskerralla. Tahtilajit eivät ole olennaisia, ja Ashimban musiikki on hyvin polveilevaa. Siihen täytyy vain päästä sisään sen kummempia analysoimatta.”
Majamäelle vuoropuhelu Ashimban kanssa lähentelee spirituaalista kokemusta.
”Huomaan seuraavani hänen kappaleidensa oikukkaitakin käänteitä ikään kuin itsestään. Ashimban kappaleiden polyrytmiikka ja melodiakaarten epäjohdonmukaisuus on jotain, mitä en ole länsimaisten kollegojeni kanssa kokenut. Ashimban kanssa soittaminen on minulle suuri kunnia ja nautinto”, Majamäki sanoo.