Sisar María Ángelesin, 34, kanssa on vaikea sopia tapaamista. Hän on kiireinen aamusta iltaan.
Arkisin nuori nunna opettaa liikuntaa ja uskontoa madridilaisessa koulussa. Siinä ei ole hänestä mitään ristiriitaista – henki ja ruumis, ne muodostavat kokonaisuuden. Molempia tarvitaan hyvään elämään ja Jumalan palvelemiseen.
Iltapäivät hän ohjaa nuorisokerhoa ja viikonloput viettää Madridin laidalla kodittomien narkomaanien asuinsijoilla. Siellä hän kokee olevansa kaikkein tarvituin.
”Monet ovat unohtaneet oman ihmisarvonsa. Heille täytyy muistuttaa, että hekin ovat rakkauden arvoisia. Viemme ruokaa, mutta tärkeintä on läsnäolo.”
María Ángeles kuuluu katoliseen Lohdun Sisarten -sisarkuntaan. Sen mahtipontinen tehtävä on tuoda lohtua maailmaan. Käytännössä nunnat omistautuvat humanitaariselle työlle.
Liikunnanopettaja löytää tiensä
Sisar María Ángeles, kastenimeltään María Ángeles Lara, ei aikonut nunnaksi. Hän tahtoi tavallisen elämän ja taisteli kutsumusta vastaan vuosia.
Lapsuudenkodissa Albaceten pikkukaupungissa kristilliset arvot olivat tärkeitä, mutta uskonto oli arjesta syrjässä. Elävään uskoon ja nunnien elämäntapaan Lara tutustui konfirmaatioiässä teininä.
”Nunnat vaikuttivat onnellisilta. Ihailin heidän tapaansa omistaa elämä jollekin itseä suuremmalle.”
Lara aprikoi jo tuolloin, josko nunnan tie olisi oma. Ajatus ei saanut tukea edes seurakunnasta. Lara oli energinen ja urheilullinen, aina menossa eikä yhtään pohdiskeluun taipuvainen.
Hän rakensi johdonmukaisesti toisenlaista elämää: opiskeli liikunnanopettajaksi ja sai hyvän työn, rakastui ja suunnitteli tulevaisuutta poikaystävän kanssa, tapasi ystäviä ja matkusti.
”Koin olevani onnekas, mutta tunsin sisälläni tyhjyyttä. Kaipasin jotakin enemmän.”
Tuolloin hän alkoi osallistua sisarkunnan toimintaan vapaaehtoistyössä ja retriiteillä. Kesä Venezuelassa oli käänteentekevä.
”Omistauduin muiden auttamiselle ja omat ongelmat unohtuivat. Elämä tuntui tarkoituksenmukaiselta. Koin iloa ja rauhaa, joita en löytänyt muualta.”
Vakaumus vahvistui, mutta elämänmuutos hirvittikin. Nunnaksi ryhtyminen merkitsi kaikesta tutusta luopumista eikä lähipiiri kannustanut. Vanhemmista tytär oli aikeissa viskata elämänsä romukoppaan.
Tavallinen ihminen
María Ángeles puhuu elämästään avoimesti. Naisen olemuksessa on hyväntuulista tarmoa.
María Ángelesin evankeliumi on yksinkertainen: se on kehotus rakastaa muita ja sitä hän yrittää elää todeksi arjessa. Nunnan kutsumuksen ytimessä on halu omistaa olemassaolo muiden auttamiselle.
”Ihminen voi auttaa muita olematta nunna, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Maallikolla on muitakin velvollisuuksia – perhe menee kaiken edelle. Maallista elämää elävä ihminen voi antaa itsestään hyväntekeväisyyteen osan, mutta nunna voi omistautua sille kokonaan.”
Näin kuvailtuna päätöksessä ryhtyä nunnaksi on jotakin vapauttavaa ja vallankumouksellistakin. María Ángeles vaikuttaa yhden asian ihmiseltä, joka nunnan valalla lunasti oikeuden heittäytyä tehtäväänsä esteettä.
Ei päätöstä hätiköiden voi tehdä: nunnaksi tulo vie vuosikymmenen. Kokelaiden on varmistettava kutsumus perusteellisesti ennen nunnan valojen antoa.
Aluksi nunnan elämästä kiinnostunut tutustuu sisarkunnan elämään osallistumalla arkeen kaksi vuotta ilman sitoumuksia. Sitten hänestä tulee noviisi eli nunnakokelas kahdeksi vuodeksi.
Elämä on suljettua: noviisit opiskelevat teologiaa ja kirkon institutionaalista toimintaa. Tärkeintä on itsetutkiskelu ja jumalsuhteen syventäminen.
María Ángelesin vuolaassa puheessa ne kaikki liittyvät yhteen. Nunnaksi tulo on kasvua ihmisenä. Rukous on yhteyttä korkeampaan, mutta myös omaan itseen.
”Idealisoin nunnien elämää ja pidin heitä pyhimyksinä. Tutustumisaikana huomasin heidän olevan tavallisia ihmisiä.”
Samalla hän kohtasi omankin rajallisuutensa: ei nunnaksi ryhtymällä muutu täydelliseksi ihmiseksi taikaiskusta. Ihmisen osaan kuuluu omien heikkouksien hyväksyminen.
Jumalan kohtaaminen vaati nöyrtymistä: suuressa kokonaisuudessa yksilö on pieni ja viime kädessä vähään vaikuttava. Sen myöntäminen otti koville naiselle, joka oli pitänyt itseään kaikkeen kykenevänä.
Noviisivuosina löytyi varmuuskin. Uskoa on vaikea pukea sanoiksi. Jumalan kuvaaminen rakkautena kuulostaa kliseeltä, mutta María Ángeles käyttää lausetta vakavissaan eikä se kuulosta kornilta.
Jumala – tai rakkaus – on häntä liikkeelle työntävä voima, olemassaolon merkitys ja lupaus paremmasta yhteiskunnasta. Se kannustaa iloon ja hyvään, vaatii tasa-arvoa ja tuntuu sisäisenä varmuutena.
Erehtyväinen kirkko
Noviisivuosien jälkeen niin kutsutut aktiiviset nunnat palaavat ihmisten pariin. Mietiskelyyn suuntautuvat nunnat sulkeutuvat luostariin: he omistautuvat hengelliselle elämälle.
”Tiesin paikkani olevan ihmisten luona, mutta keskustelen luostarin nunnien kanssa. Olen saanut heiltä paljon tukea.”
María Ángeles jakaa asunnon 13 aktiivisen nunnan kanssa. Muutama on samanikäinen, mutta valtaosa eläkeläisiä. Aterioilla ja aamurukouksessa kokoonnutaan yhteen.
”Yhteiselo on haastavaa: emme ole aina yhtä mieltä. Silti yhteisö on myös voimavara. Omia ajatuksia on hyvä peilata muiden kanssa.”
Eivät nunnat vain uskovien yhteisössä elä. Katolinen kirkko ylläpitää satoja tuhansia kouluja, sairaaloita ja sosiaalisia keskuksia. Nunnat työskentelevät niissä yhdessä maallikoiden kanssa.
Nunnillakin on oltava alan koulutus. María Ángeles oli opettaja noviisiksi ryhtyessään, mutta jos koulutus puuttuu, nunna opiskelee ensimmäiset vuodet.
Katolinen kirkko tuo moniin maihin puuttuvia peruspalveluita. Toisaalta kirkon historia kietoutuu kolonialismin historiaan ja työtä arvostellaan etnosentrismistä.
Espanjassa katolinen kirkko vaikuttaa politiikkaan ja monille se edustaa vanhoillisia arvoja, kuten abortin tai seksuaalivähemmistöjen vastustusta. Pedofiliaskandaalit kuohuttavat. Kirkon asemaa vastustetaankin kasvavin äänenpainoin.
”Kirkko on ihmisten muodostama yhteisö ja siksi erehtyväinen. Ei kirkko voi hylätä kaikkea vanhaa, mutta sen on elettävä ajassa. Paavi Franciscus edustaa uudistusta ja tuo toivoa kirkon tulevaisuudelle.”
Uudistus on María Ángelesin mukaan yltänyt lähetystyöhönkin. Nykyään kirkko työskentelee yhteisöissä, joihin on tervetullut. Ensisijaista on työ perustarpeiden täyttämiseksi ja köyhyyden poistamiseksi. Kaiken kehityksen edellytys on koulutus.
Nunna on Venezuelan jälkeen ollut kaksi kesää Filippiineillä. Nyt muutaman vuoden takaiset mietteet huvittavat. María Ángeles eli maailmanparannushengessä ja kuvitteli vievänsä ihmisille paremman elämän. Sittemmin ajatukset omasta ylemmyydestä ovat haihtuneet.
”Saan lähetystyöstä enemmän kuin annan. Olen kohdannut köyhissä oloissa ihmisiä, joilla on ääretön kyky iloon.”
Vapauttavat valat
Katolisten nunnien ja etenkin nuorten nunnien määrä vähenee koko ajan. Ennen tyttäriä lähetettiin luostariin myös taloudellisista syistä. Nunnaksi tulo saattoi olla naiselle ainoa tapa opiskella tai lähteä maailmalle.
Nykyään nunnaksi tullaan kutsumuksesta: ”Nykyihminen elää hyvinvoinnissa ja vapaana. Ulkopuolisen silmissä nunnien elämä rakentuu vastakkaisten periaatteiden varaan. Se saa monet karsastamaan nunnaksi ryhtymistä.”
Nunnan valat – lupaus elää köyhyydessä, kuuliaisuudessa ja naimattomuudessa – ovat nunnan elämän perusta. Ne annetaan noviisivuosien jälkeen väliaikaisina ja viisi vuotta myöhemmin ikuisina.
María Ángeles pitää valoja rajoitusten sijasta vapauttavina. Ne mahdollistavat elämän, jota hän pitää ihanteellisena.
Köyhyyden valalla nunnat kieltäytyvät yksityisomaisuudesta. Palkka päätyy sisarkunnan tilille. Se mahdollistaa globaalin toiminnan ja vapauttaa sisaret taloudellisista huolista, samoin kuin naimattomuuden vala vapauttaa maallisista siteistä.
Kuuliaisuus liittyy sitoutumiseen: nunnat asettavat Jumalan tahdon ja sisarkunnan oman edun edelle. Sisarkunta päättää asuin- ja palveluspaikan. Elämä osana suurempaa kokonaisuutta on arjessa läsnä ja nunnat lupaavat olla siellä, missä heitä tarvitaan.
”Ei päätöksiä mielivaltaisesti tehdä, vaan keskustelemalla. Itse haaveilen lähetystyöstä, pidän sitä kutsumuksenani. Toki olen valmis hyväksymään toisenkin tien.”